Genreiden välinen teksti viittaa kaunokirjallisiin teoksiin, jotka yhdistävät tai yhdistävät usean genren elementtejä, teemoja ja rakenteita. Esimerkiksi kauhua ja tieteiskirjallisuutta pidetään erillisinä genreinä. Tieteiskirjaa, jonka teemana on myös voimakas kauhu, voitaisiin kuvata tieteiskirjallisuuden kauhutarinaksi. Hahmo, joka ratkaisee mysteerin tulevaisuudessa, kuuluisi tieteiskirjallisuuden mysteeriin. Genreiden välisen fiktion mahdollisuuksia rajoittavat vain monentyyppiset lajityypit.
Kolme laajaa lajityyppiä ovat runous, draama ja fiktio. Kaunokirjallisuuden lajissa on lukuisia alalajeja. Näitä ovat muun muassa romantiikka, westernit, trillerit, mysteeri, komedia ja seikkailu. Laji määritellään sen yhteisten ominaisuuksien ja käytäntöjen perusteella.
Esimerkiksi monien romanssiromaanien sopimuksissa kaksi päähenkilöä käyvät yleensä läpi väärinkäsityksiä ja ristiriitoja ja saattavat aluksi pitää kovasti toisistaan. Lopulta he oppivat arvostamaan toisiaan ja rakastumaan. Kun konfliktit ilmaistaan humoristisilla tapahtumilla, teosta voidaan luonnehtia komedia-romanssiksi.
Kirjallisuuden ja genrefiktion välillä tehdään usein ero. Genrefiktion ymmärretään toisinaan viittaavan tarinoihin, jotka on kirjoitettu ensisijaisesti viihteeksi, toisin kuin jokin korkeampi tarkoitus, kuten taiteen luominen. Jotkut kirjoittajat ovat eri mieltä tästä erosta. He viittaavat amerikkalaisen kirjailijan Raymond Chandlerin kaltaisiin kirjailijoihin, joiden etsiväromaanit kuuluvat kyseisen tyylilajin yleissopimuksiin, mutta niitä pidetään niin hyvin kirjoitettuina ja hyvänä kirjallisuutena. Englantilaisen kirjailijan Mary Shelleyn goottilainen kauhuromaani Frankenstein nähdään suunnilleen samalla tavalla.
Muunlaisia genrejen välisiä fiktioita ovat teokset, jotka asettavat tarinan tiettyyn ympäristöön tai yhdistävät fiktiota fantasian tai taikuuden elementteihin. Esimerkiksi romanssiromaani voidaan asettaa historian aikaan, jolloin kuvitteelliset hahmot ovat vuorovaikutuksessa todellisten historiallisten tapahtumien ja ihmisten kanssa. Seikkailu-fantasia voi sisältää hahmoja, jotka jakavat kamppailunsa fantastisten olentojen ja olentojen kanssa. On olemassa kirjallisia teoksia, jotka sisältävät ”maagista realismia”. Tarinat tapahtuvat todellisuuden valtakunnassa, mutta juonessa toimivat maagiset tai yliluonnolliset voimat.
Mielenkiintoinen rinnakkaisuus genreiden välisen fiktion kanssa, monet nuoret aikuiset pyrkivät kirjailijat kehittävät taitojaan kirjoittaa ”faneja”. Fanifikissä kirjailija ottaa suosittujen kirjojen tai TV-ohjelmien hahmot ja sijoittaa ne uusiin asetuksiin ja tilanteisiin. Kirjoittaja voi myös keksiä alkuperäisiä hahmoja, ”oc”, vuorovaikutukseen vakiintuneiden kanssa. Siellä on myös “cross-over” -faneja, jotka ottavat hahmot eri tarinoista ja sijoittavat ne tarinaan yhdessä. Faneja julkaistaan Internetissä alkuperäisten tarinoiden fanien luettavaksi ja kommentoitavaksi.