Useimmat sanat sisältävät ainakin kuvan ja metaforin elementtejä. Monet ovat myös pikemminkin hyvin tiivistettyjä tarinoita. Lause “linnuille”, jota käytetään satunnaisessa keskustelussa osoittamaan idea tai esine on täysin hyödytön, sisältää kaikki kolme.
Kun jotain merkitään linnuille, puhuja puhuu yleensä inhottuna. Sananlasku on tapa hylätä jonkun toisen idea tai jotain konkreettisempaa, kuten projekti tai suunnitelma, arvottomaksi. Kuva, jonka nämä kolme sanaa loihtivat, on jotain, joka on heitetty ulos ikkunasta kuin roskat, josta vain linnut olisivat kiinnostuneita.
Tässä kuvassa on hienovarainen alateksti. Lintuja on pitkään pidetty yksinkertaisina olentoina, joilla ei ole minkäänlaista älykkyyttä. Tämä näkyy toisessa idiomissa, “linnun aivoissa”. Epäsuora viesti on, että jotain, joka on mielenkiintoista lintu aivoille, puuttuu tarvittavasta aineesta tai merkityksestä ollakseen arvokas kenelle tahansa, jolla on älykkyyttä.
Jotain linnuille tarkoitettua voidaan heittää käsistä, eikä kukaan todennäköisesti vastusta sitä. Vastustaa näin voimakkaasti ilmaistua irtisanomista saattaa viitata siihen, että mielenosoittaja on myös lintujen aivotyyppi. Suurin osa tällaiseen keskusteluun osallistuneista asettuu syyttelyn sijasta syrjään ja sallii näennäisesti arvottoman ajatuksen tai toiminnan sivuuttaa, hylätä ja lopulta tuhota.
Historiallisesti lause “linnuille” tuli suosittua toisen maailmansodan aikana. Se perustui rapeampaan ilmaisuun, joka loi kuvan linnuista, jotka juhlivat lehmän tai hevosen lantaa, metsästivät siemeniä tai sulamattomia ruohoja. Ilmaisusta tuli armeijan slängi kaikelle, mikä oli turhaa, naurettavaa tai yksinkertaisesti arvotonta muille kuin säälittävimmille tai vähiten kykeneville. Jotta se voitaisiin sisällyttää päivittäiseen keskusteluun ilmaisuna, se oli kuitenkin puhdistettava. Suora viittaus lantaan poistettiin siististi, ja lause lyhennettiin samoihin kolmeen sanaan, joita käytetään nykyään.
Vaikka monet englanninkieliset sanat ovat hyppääneet lätäkköön ja niitä käytetään laajalti Englannissa ja muissa englanninkielisissä maissa, tämä ei ole yksi niistä. Mielenkiintoista on, että lause nauttii suurinta suosiotaan amerikkalaisten seniorien ja hyvin nuorten keskuudessa. Ehkä tämä johtuu siitä, että vanhimmat ovat käyttäneet ilmausta nuoruudestaan lähtien, jolloin siitä tuli suosittu, ja kuten kaikki uudet sanat tekevät, ne näyttivät olevan täynnä merkitystä ja hauskaa. Nuoret pitävät siitä yksinkertaisesti sen luoman kuvan vuoksi; he pitävät yhtä lailla muista idioomeista, jotka sisältävät eläinelämää, kuten “kala vedestä” tai “muisto kuin elefantti”.