Erityisesti poliittisella ja liike -elämän areenalla on tilanteita, joissa henkilön julkiset sanat eivät vastaa hänen yksityistä kantaansa. Aina kun virkamies tai yrityksen tiedottaja antaa julkisen lausunnon, jossa se ilmaisee täyden tukensa tietylle kysymykselle, kuten syrjinnän vastaiselle lainsäädännölle, ja jatkaa yksityisesti syrjivän palkkaamisen harjoittamista, hänen voidaan sanoa maksavan huulipunaa käsiteltävästä asiasta .
Huulipalvelu on häikäilemätön tai pintatasoinen yritys saada julkinen suosio näyttämällä omaavan yleisen kannan, mutta ei juurikaan ponnistella tämän aseman hyväksymiseksi tai toteuttamiseksi yksityisesti. Yrityksen tiedottaja voi luvata tutkivansa esimerkiksi lehdistötilaisuudessa petoksia tai kavallusta koskevia väitteitä, mutta tällaista tutkimusta ei koskaan tehdä. Tiedottaja maksoi yksinkertaisesti huulipunaa ajatukselle oikeudenmukaisista liiketoimintakäytännöistä.
Tämän käytännön käyttäminen kiistanalaisessa kysymyksessä tai tietyn kansalaisryhmän tarpeissa on myös suosittu temppu äänestäjiä kuuntelevien poliitikkojen keskuudessa. Kun poliitikko ympäröi maanviljelijöiden ryhmää, hän voi luvata säätää verohelpotuksia työväenluokalle. Varakkaiden yrittäjien seurassa sama poliitikko voi luvata samanlaisia verohelpotuksia yrityksille. Molemmissa tapauksissa poliitikko maksaa vain huulipunaa näyttääkseen sekä liike- että työväenluokalta.
Kun henkilö jää kiinni huulipalvelusta, monet ihmiset pettyvät hänen ilmeisestä tekopyhyydestään. Työntekijät, jotka uskoivat pomonsa puheeseen lupaavansa huomattavia korotuksia, voivat olla tyytymättömiä aina, kun luvatut korotukset eivät toteudu. Ymmärtäminen, että luotettu virkamies tai viranomainen on turvautunut kaksinaamaiseen toimintaan, voi joillekin olla erittäin tuskallista niellä. Toiset voivat suhtautua paljon kyynisemmin kaikkiin virkamiehen tai työnantajan tuleviin lupauksiin tai sitoumuksiin.
Huulipalvelu voidaan myös rinnastaa käsitteisiin “savun puhaltaminen takapuoleen” tai “lupaava kuu”. Nämä ovat kaikki muunnelmia julkisten lupausten antamisesta, joita ei koskaan tarkoitus yksityisesti täyttää. Jotkut pitävät tätä käytäntöä pikemminkin suuteluprosessina, jossa puhuja haluaa tehdä vaikutuksen korkeammalle viranomaiselle julkisella anteliaisuudellaan tai sosiaalisella tietoisuudellaan säilyttäen silti yksityisen ja päinvastaisen kantansa samoissa asioissa.