Termiä “merikelpoinen” käytetään kuvaamaan venettä tai alusta, jonka katsotaan sopivan olosuhteisiin, joita se voi kohdata ajon aikana. Vähintäänkin alus on merikelpoinen, jos se ei uppoa, mutta merikelpoisuus voi muuttua hyvin monimutkaiseksi ja se voi riippua useista tekijöistä. Matkustajien on ymmärrettävää haluta tietää, onko vene merikelpoinen vai ei, mutta myös rahdinantajien, vakuutusyhtiöiden ja aluksen omistajien on tiedettävä, kuinka se on valmis matkaan.
Merikelpoisuus kattaa aluksen ja sen varusteiden ilmeisen fyysisen kunnon sekä aluksella olevan miehistön määrän ja lastin lastaamisen. Alus voi olla erinomaisessa fyysisessä kunnossa työvälineillä ja silti olla merikelvoton, koska se on ylikuormitettu tai koska miehistö ei ole riittävän suuri tai kokenut. Fyysinen suunnittelu on myös ongelma, koska jotkin kokoonpanot ovat merikelpoisempia kuin toiset.
Toinen huomio on laivan tekemän matkan tyyppi. Joella navigointi on tietysti hyvin erilaista kuin avomeren yli kulkeminen, ja siksi on otettava huomioon olosuhteet, joihin alus voi kohdata. Karibian olosuhteisiin soveltuvaa purjevenettä ei välttämättä valmistella jäisille arktisille vesille, ja samoin jokivene ei välttämättä ole turvallinen käytettäväksi suurilla järvillä.
Yksi standardeista, joita käytetään usein määritettäessä, onko alus merikelpoinen, on harkita, antaako aluksen omistaja purjehtia sellaisenaan. Jos omistaja ilmaisee epäilynsä tai halua korjata tiettyjä ongelmia aluksella, alus ei ole merikelpoinen. Vakuutusyhtiöt, jotka eivät halua luottaa pelkästään omistajaan, voivat lähettää arvioijan selvittääkseen merikelpoisuuden ennen vakuutuksen myöntämistä aluksen omistajalle tai yhtiölle, jolla on laivan käyttöoikeussopimus.
Veneiden lisäksi termiä käytetään joskus myös miehistön jäseniin. Ihmiset, jotka eivät ole täysin koulutettuja tehtäviinsä, eivät ole merikelpoisia, ja sama koskee loukkaantuneita, sairaita tai vakavasti vammaisia merimiehiä, jotka eivät kykene hoitamaan tehtäviään. Tästä syystä monien merimiesten on saatava lääkärintarkastukset ja todistukset, jotka osoittavat, että he voivat tehdä työnsä turvallisesti. Sama vaatimus koskee lentäjiä, joiden tarkoituksena on varmistaa veneiden, rahdin ja matkustajien turvallisuus.