Ne bis in idem on latinalainen lause, joka tarkoittaa “ei kahdesti samaa”. Tätä ilmausta käytettiin ensimmäisen kerran yleisessä oikeudessa kuvaamaan oikeudellista käsitettä nimeltä “kaksinkertainen vaara”. Kaksinkertainen vaara ei salli henkilöä syyttää samasta rikoksesta, joka johtuu samasta tapahtumasta useammin kuin kerran. Ne bis in idem -käsitteeseen on joitain poikkeuksia, kuten joissakin olosuhteissa, joissa tuomittu syytetty valittaa.
Kun vastaaja on vapautettu – eli todettu syylliseksi – tietystä rikoksesta tietyssä tapauksessa, häntä ei saa yrittää uudelleen samasta rikoksesta. Ne bis in idem on olemassa oleva käsite, jolla suojellaan rikoksesta vapautettuja kansalaisia joutumasta käsittelemään epäilyjä rikoksesta koko elämänsä ajan. Jos esimerkiksi ne bis in idem -periaatetta ei sovellettaisiin yleiseen lakiin, kukaan, jota epäillään tietystä rikoksesta, ei voisi paeta hallituksen harjoittamista, ennen kuin valtion virasto on päättänyt jatkaa. Häntä voitaisiin teoriassa syyttää jatkuvasti, kunnes valamiehistö totesi hänet syylliseksi.
Ne bis in idemissä on kuitenkin joitain poikkeuksia. Jos esimerkiksi rikollinen syytetty todetaan syylliseksi, mutta syyllinen tuomio kumotaan muutoksenhaun yhteydessä, joissakin tapauksissa hänet voidaan joutua toisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Se, voidaanko vastaaja aloittaa uudelleen samassa asiassa, riippuu yleensä tuomion kumoamisen syystä. Monilla lainkäyttöalueilla, jos peruutus perustuu todisteiden painoarvoon – eli siihen, että esitetty tietue ei voi tukea syyllisyyttä koskevaa tuomiota – asia voidaan aloittaa uudelleen. Päinvastoin samoilla lainkäyttöalueilla, jos peruutus perustuu todisteiden riittävyyteen – eli vaikka kaikki asiassa esitetyt todisteet tarkastellaan syyttäjän kannalta suotuisalla tavalla, ei riitä todistamaan kaikkia rikos – silloin kaksinkertainen vaara säilyy ennallaan eikä vastaajaa saa yrittää uudelleen.
Kaksinkertainen vaara ei liity tilanteeseen, jossa erilliset suvereenit nostavat syytteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa osavaltioiden hallituksia ja liittohallitusta pidetään erillisinä suvereeneina. Jos siis jotakuta syytetään liittovaltion rikoksesta, joka on myös valtion rikos, häntä voidaan syyttää sekä osavaltion että liittovaltion tuomioistuimessa samasta rikoksesta.