“Bite the dust” on englantilainen termi, joka voi viitata kuolevaan ihmiseen. Tällä ilmaisulla voi olla myös yleisempi – ja vähemmän sairas – merkitys, joka viittaa kaikkeen, mikä on epäonnistunut tai joutunut negatiiviseen kohtaloon. Ilmaus ”purra pölyä” saa merkityksensä siitä, että joku, joka joko kuolee tai putoaa maahan, kirjaimellisesti puree pölyä. Sen alkuperä on peräisin Raamatusta, ja se löytyy kirjallisuudesta jo 18 -luvulla, vaikka se sai suosionsa cowboyilta ja intialaisilta amerikkalaisissa länsimaisissa elokuvissa ja kirjallisuudessa.
Useimmilla kielillä ajan myötä puhujat muodostavat sanoista lauseita, jotka yleisellä käytöllä saavat merkityksen, joka eroaa heidän kirjaimellisista määritelmistään. Näitä lauseita kutsutaan idioomeiksi, ja niiden avulla ihmiset voivat saada pointtinsa esiin herättävällä ja ilmeikkäällä tavalla. Ehkä siksi, että kuolemaa pidetään joskus tabuna tai epäonnisena aiheena, englannin kielellä on monia ilmauksia, joita käytetään sen kuvaamiseen. Yksi suosituimmista näistä on lause “purra pölyä”.
Ilmausta ”purra pölyä” käytetään useimmiten kuoleman kuvauksena. On tärkeää ymmärtää, että lause on hieman hajanainen tapa kuvata selvästi erittäin vakavia olosuhteita. Näin ollen konteksti, jossa ilmausta käytetään, on usein joko humoristinen tai epäkunnioittava. Esimerkki lauseesta voisi jonkin verran sanoa: “Hän oli elämänsä parhaimmillaan ja sitten yhtäkkiä köyhä puraisi pölyä.”
Sen käyttäminen tällä tavalla vie osan juhlallisuudesta kuolemasta, koska ei useinkaan ole kaunis kuva kuvitella jonkun kirjaimellisesti syövän pölyä. Ilmausta voidaan käyttää myös kuvaamaan jotain, joka joko jää suosion ulkopuolelle tai epäonnistuu kokonaan. Tällä tavalla sitä voidaan käyttää ei-elävien asioiden yhteydessä. Esimerkiksi joku voisi sanoa: “Korjasimme tietokoneen kolme kertaa, mutta luulen, että se vihdoin puree pölyä.”
Vaikka lause ei ehkä ole peräisin sieltä, se liittyy yleisimmin amerikkalaisiin länsimaisiin elokuviin. Näissä elokuvissa oli usein kaksi ampumahyökkääjää vastakkain päällystämättömällä hiekkatiellä nähdäkseen, kuka nopeimmin vetää pistoolinsa. Näiden aseitaistelujen häviäjiä ammuttaisiin tietysti, jättäen heidät kaatumaan kasvoilleen ja monissa tapauksissa ”puremaan pölyä”. Ilmaisu on ollut erittäin suosittu amerikkalaisessa kulttuurissa länsimaiden kukoistuksesta lähtien 1940- ja 1950 -luvuilla.