Ilmaus rahan neutraalisuus viittaa talousteoriaan, jonka mukaan rahan tarjonnan muutokset eivät vaikuta ensisijaisesti talouden todellisiin muuttujiin, kuten työllisyysasteeseen tai bruttokansantuotteeseen (BKT). Käsitteenä rahan puolueettomuus on ollut klassisen taloustieteen oppi 1920 -luvulta lähtien. Kun rahaa tuodaan talousjärjestelmään, hinnat ja palkat nousevat suhteellisesti, mutta tavaroiden ja palvelujen kokonaistarjonta ja kysyntä pysyvät teoriassa ennallaan. Vaikka rahan puolueettomuus on voimassa pitkään talousjärjestelmässä, taloudessa rahan tarjonnan nopean kasvun tai vähenemisen aiheuttama epätasapaino johtaa lyhytaikaisiin muutoksiin työllisyydessä, tuotannossa ja kulutuksessa. Uudet keynesiläiset talousmallit hylkäävät rahan puolueettomuuden ja tuovat esiin merkittävän vaikutuksen todellisiin taloudellisiin muuttujiin, joita luotolla ja velalla voi olla.
Pitkän aikavälin suhdanteet heijastavat rahan puolueettomuutta, mutta lyhyellä aikavälillä rahan lisääminen tai vähentäminen aiheuttaa muutoksia työllisyysasteeseen, tavaroiden tuotantoon ja kuluttajakäyttäytymiseen. Esimerkiksi rahan ylitarjonta voi lisätä tavaroiden ja palvelujen kysyntää ja kannustaa lisäämään menoja. Koska kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Yritykset voivat sitten lisätä tuotantoaan ja palkata lisää työntekijöitä kysynnän tyydyttämiseksi. Lopuksi järjestelmä saavuttaa uuden tasapainon, jossa tarjonta ja kysyntä tasapainottavat toisiaan.
Rahan määräteorian mukaan hintojen ja rahan tarjonnan välillä on suhteellinen suhde. Fisherin yhtälön mukaan rahan määräteoria (QTM) sanoo, että rahan tarjonnan ja rahan nopeuden kasvaessa myös hinnat ja transaktiovolyymit kasvavat. Tämän teorian perusteella monetaristit kannattavat sitä, että rahan tarjontaa valvotaan kapealla alueella tasapainottamaan ristiriitaisia tavoitteita talouden elvyttämisestä ja inflaation hillitsemisestä. Useimmat monetaristit kannattavat rahan tarjonnan asteittaista pienentämistä ajan mittaan saavuttaakseen alun tuottavuuden laskun, jota seuraa rahan supistumisen deflaatiovaikutus.
Vaikka rahan tarjonnan muutosten lyhytaikaiset vaikutukset aiheuttavat muutoksia todellisiin taloudellisiin muuttujiin, hinta- ja palkkapitoisuus voivat heikentää näitä vaikutuksia. Esimerkiksi vaikka Yhdysvaltain keskuspankki tulostaa enemmän rahaa, hinnat ja palkat eivät välttämättä nouse useiden tekijöiden vuoksi. Rahan tarjonnan supistumiseen ei aina liity palkkojen ja hintojen laskua. Palkka- ja hintapoliittisuus vaikeuttavat keskuspankin päätöksentekoprosessia sen mahdollisten toimenpiteiden osalta talouden elvyttämiseksi.