Saatat yllättyä siitä, että saatat tietää, että roturotu oli aikoinaan tanssi jazzmusiikkiin, alun perin keksitty 1930 -luvulla. Se oli yksi monista tansseista, joilla oli eläinten nimiä, kuten kalkkunaravinto tai pupuhyppely, jotka olivat suosittuja teini -ikäisten keskuudessa. Nykyisellä käytöllä ei ole mitään tekemistä tanssin kanssa, ja se voi viitata vertauskuvallisesti laboratoriorottien turhaan olemassaoloon, jotka ovat tuomittuja juoksemaan sokkeloita päivittäin saadakseen palkinnon lopussa. Tällaiset rotat eivät edisty, vaan ovat kuin Sisyphos ja työntävät lohkareita kukkulan huipulle joka päivä, vain saadakseen sen rullaamaan uudelleen alas, joten koko prosessi on toistettava.
Labyrintit, jotka juoksevat sokkeloita, eivät pääse mihinkään, ja toistavat samat tapahtumat, ainakin osan ajasta. Heidän elämänsä on loputon testisarja, jossa on vähän palkintoja. He viettävät edelleen elämänsä häkeissä, kun eivät ole rotarotuissa.
Termin nykyaikaisella käytöllä on taipumus viitata ihmisten työympäristöön, joka joillekin tulkitaan kilpailun tai palkkatyön tai merkityksettömän työn suorittamisen paikaksi. Pessimistisimmille ihmisille päivittäinen rotarotu ei tarjoa mahdollisuutta menestyä tulevaisuudessa eikä tunnista mahdollisuutta keksimiseen, jännitykseen tai viihteeseen. Se voi myös olla verrattavissa juoksumatolla juoksevaan lauseeseen. Jatkat pysyäksesi perässä, mutta et pääse minnekään.
Vaikka roturotu voi olla ominaista työllisyydelle, jotkut ihmiset yleistävät termin tarkoittamaan olemassaolon kokonaismäärää, ehkä kapitalistisen tai markkinatalouden perusteella. Tässä mielessä roturotu voisi olla tila, joka yrittää pysyä muiden mukana, turha kilpailu, joka ei saavuta mihinkään. William Wordsworth, englantilainen romanttinen runoilija ilmaisee tällaisen tunteen jo kauan ennen kuin rotarotu sai alkunsa sonetissa Maailma on liikaa kanssamme; Myöhään ja pian:
Maailma on liikaa kanssamme; myöhään ja pian
Hankkimalla ja kuluttamalla tuhlaamme voimamme:
Näemme vain vähän luonnossa, joka on meidän;
Olemme antaneet sydämemme pois, surkea siunaus!
Ihmisten olemassaolon kutsuminen roturotuiksi pyrkii yleistämään yleisesti sellaisten ihmisten olemassaolon, joilla on kuppi puoliksi tyhjä ajattelutapa. Harvoin on niin, että ihmisen elämä on täysin turhaa, että ei ole ilon, menestyksen, onnen hetkiä ja muunlaista emotionaalista rikkautta. Ehdotus siitä, että elämä on vain turhia harjoituksia, tekee ihmisen olemassaolon sotkuisuuden valheeksi ja luo sen sijaan vaikutelman, että elämä on kliininen, ennustettavissa oleva joukko samoja toimia ja toistuvia tuloksia. Se on pelkkä hyperbooli tai ainakin runollinen lupa vertailla elämää laboratoriorottiin. Vaikka me kaikki joskus toisinaan näyttäisimme ajavan rotarotuista tekoja, jotka näyttävät turhilta ja toistuvat ilman suurta edistystä, ihmisen tilan kokonaismäärän vähentäminen yhdeksi on epätarkkaa ja liioiteltua.