“Suolan yläpuolella” on idiomaattinen ilmaisu. Se luotiin keskiajalla jalopöydän istuinten perusteella. Suola, joka oli yksi päivän arvokkaimmista ja arvokkaimmista mausteista, asetettiin suunnilleen pitkän juhlapöydän keskikohtaan. Herra ja hänen perheensä istuivat pöydän päätä kohti tai ”suolan yläpuolella”, kun taas palvelijat istuivat jalkaa kohti tai ”suolan alapuolella”.
Keskiajalla yhteiskunta oli jäykkiä. Herroille, aristokratialle, riippumattomille maanomistajille ja muille tärkeiksi pidetyille ihmisille annettiin lukuisia oikeuksia ja etuoikeuksia erityisesti julkisesti. Tähän sisältyi oikeus ohittaa linjat torilla, oikeus syödä ensin, jos ateria oli niukka, ja oikeus syödä “suolan yläpuolella” pöydässä. He ottivat nämä oikeudet erittäin vakavasti merkkinä arvovallasta ja vallasta ja vartioivat niitä mustasukkaisesti. Alemman luokan kansalaisia, jotka keskiajalla muodostivat valtaosan väestöstä, voitaisiin rangaista näiden etuoikeuksien anastamisesta.
Pöydän ääressä istuminen oli myös tapa kunnioittaa talon arvostettuja vieraita. Vierailijat, jotka ansaitsivat istumisen suolan yläpuolella, olivat todennäköisesti voimakkaita miehiä tai naisia ja heidän puolisonsa. Uskonnolliset arvohenkilöt, kuten piispat, istuisivat todennäköisesti tällaiseen asemaan, kun taas harjoittajat, kuten munkit tai papit, todennäköisesti istuisivat suolan alapuolella – ellei herra tai hänen vaimonsa olisi erityisen uskonnollinen. Vierailevat herrat ja heidän perheensä istuisivat pöydän pään läheisyyteen, mutta heidän palvelijoittensa seurakuntansa istuisivat suolan alapuolella kotitalouksien kanssa.
Termi “suolan yläpuolella” on edelleen yleisesti käytössä nykyaikana, erityisesti Englannissa ja muualla Euroopassa. Nykyään korkean hallituksen virkamiehen tai yrityksen johtajan voidaan sanoa olevan ”suolan yläpuolella”. Termiä voidaan käyttää myös osoittamaan johtajan merkitys uudelle työntekijälle tai ilmaisemaan klubin jäsenen asema uudelle aloittelijalle. Joissakin yrityksissä on edelleen tapana osoittaa kunnioitusta ulkomaisille lähettiläille ja arvohenkilöille istuttamalla heidät lähellä pöydän päätä diplomaattisten kokousten tai aterioiden aikana.
Tätä termiä on käytetty myös kirjallisuudessa koko ajan viittaamaan tärkeisiin, korkean tason tai voimakkaisiin ihmisiin. Sitä voidaan käyttää myös elokuvissa tai kappaleissa. Ilmausta voidaan käyttää todellisena kunniamerkkinä tai sitä voidaan käyttää sarkastisesti osoittamaan, että henkilö luulee olevansa erityinen tai voimakas, mutta ei todellakaan ole.