“Kiss and tell” on englantilainen lause, jota käytettiin ensimmäisen kerran 18 -luvulla ja joka tuli yleiseen käyttöön 1940 -luvun lopulla. Lyhyesti sanottuna “suudella ja kertoa” viittaa henkilökohtaisten tai muuten oletettujen yksityisten tietojen jakamiseen ystävästä, työtoverista, puolisosta, rakastajasta tai muusta henkilöstä, jonka kanssa hänellä on läheinen suhde. Yleisesti ottaen negatiivisessa valossa ne, joiden sanotaan suutelevan ja kertovan, rikkovat toisen henkilön luottamusta.
Yksi ilmauksen ”suudella ja kerro” ensimmäisistä tunnetuista käyttötavoista esiintyy Gabriel Odinsellen 18 -luvun komediaesityksessä. The Capricious Loversin vuonna 1726 kirjoitetun kohtauksen aikana hahmot Graciana ja rouva Mince -tila keskustelevat halveksunnasta kovaa suutelua. Ilmauksen ”suudella ja kerro” käyttö tässä kohtauksessa viittaa meluisaan suuteluun, joka herättää huomion ja antaa siten muiden tietää suutelijoiden suhteesta.
19 -luvun julkaisut ja kirjallisuus käyttivät vain vähän ilmausta ”suudella ja kertoa”. Vaikka esimerkit ovat rajalliset, olemassa olevat esimerkit tarkoittavat erilaista ymmärrystä ja merkitystä yleiselle yhteiskunnalle. Käyttö ja epäsuora tulkinta 1800-luvun puolivälissä ja lopussa näyttävät merkitsevän ilmauksen nykyaikaisten ymmärrysten alkua. Suutella ja kertoa 19 -luvun yhteiskunnassa tarkoitti usein suudella nuorta, naimatonta naista ja kertoa sitten muille tytön tekojen sopimattomuudesta.
Sanan nykyaikaisella käytöllä on samankaltaisia ymmärryksiä, mutta paljon laajempi tulkinta. Kontekstivihjeet rajaavat tyypillisesti aiotun merkityksen. Esimerkiksi suudella ja kertoa voisi tarkoittaa rakastajan intiimien salaisuuksien jakamista, kiusallisten tarinoiden kertomista ystävistä tai vahingollisia tietoja työnantajasta vuotavia tiedotusvälineitä.
Media on itse asiassa tullut sanan nykyaikaisen ymmärryksen painopisteeksi. Tämän tulkinnan mukaan ilmausta on sovellettu tapaan maksaa sisäpiiriläisille skandaalisia tarinoita julkkiksista, poliitikoista ja muista korkean profiilin henkilöistä. Toimittajat etsivät usein henkilöitä, joilla on avaintehtäviä yrityksissä tai organisaatioissa tai jotka ovat kuuluisien julkisuuden henkilöiden sisäpiireissä. Tällaiset toimittajat maksavat joskus tarinoista tai valokuvista, jotka paljastavat tiettyjä yksityisiä tietoja.