Perinne antaa valkoisia höyheniä ihmisille, jotka eivät liity armeijaan, vaikka he näyttävät olevan kelvollisia, on satoja vuosia vanha. Idea on peräisin kullitaistelulajista, jossa kukkojen, joilla on yksi valkoinen sulka hännässä, uskotaan olevan köyhiä taistelijoita. Höyhen osoittaa myös, että lintu on sekalainen eikä puhdasrotuinen. Kun tällaisten höyhenien jakaminen oli yleistä, höyhenen saamisen piti osoittaa, että joku oli pelkuri.
Iso -Britannia liittyy läheisimmin valkoisen höyhenen yleissopimukseen, ja tämä kävi varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1914 amiraali Charles Fitzgerald perusti Valkoisen sulkan ritarikunnan ja kannusti naisia luovuttamaan tällaiset höyhenet miehille univormun ulkopuolella. Tämä käytäntö levisi Australiaan ja Yhdysvaltoihin, ja se oli suunniteltu häpeämään miehiä, jotka eivät taistelleet. Jotkut miehet arvostelivat tätä käytäntöä voimakkaasti ja väittivät, että koska naiset eivät olleet kelvollisia palvelemaan, heidän ei ollut kohtuullista osallistua sotilaspolitiikkaan.
Erityisesti Isossa -Britanniassa jonkun voidaan sanoa ”näyttävän valkoista sulkaa”, kun hän harjoittaa äärimmäistä pelkuruutta. Tätä käsitettä käytetään siviilimaailmassa, ei vain armeijassa, vaikka kritiikin tarkoitus on sama.
Valkoisen höyhenen politiikka on monimutkaista. Joissakin tapauksissa mies saattaa olla univormussa, koska hän palvelee maataan toisessa ominaisuudessa. Virkamiehille, lääkäreille ja samankaltaisille henkilöille annettiin joskus virheellisesti valkoisia höyheniä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet, miksi he olivat univormun ulkopuolella. Isossa -Britanniassa tässä asemassa oleville ihmisille annettiin toisinaan pukeutumismerkkejä, jotta he eivät “höyhenpeittyisivät” päivittäisessä liiketoiminnassaan. Muissa tapauksissa mies olisi ehkä hylätty palvelukseen huonon terveyden vuoksi, ja sulka olisi edelleen ahdistanut ja häpeänyt häntä.
Kuitenkin toinen ryhmä miehiä oli todella ylpeä saadessaan valkoisia höyheniä. Ensimmäisessä maailmansodassa räjähti tunnollisia vastustajia, joskus itse armeijan sisällä. Nämä pasifistit eivät voineet hyvällä omallatunnolla tukea sotaa, ja he saivat sen seurauksena lukuisia höyheniä. Useiden liikkeen kuuluisten johtajien sanottiin olevan iloisia saadessaan ”tarpeeksi höyheniä tuulettimen tekemiseksi”. Rauhanliike otti ajatuksen askeleen pidemmälle 1930- ja 1940 -luvulla omaksumalla sen aktiivisesti symboliksi, vaikka se ei liitykään valkoiseen rauhankyyhkyyn.