Yksi rep max (1RM) on enimmäispaino, jonka henkilö voi nostaa yhden harjoituksen aikana. Se on lyhenne yhdestä toistosta. Tätä painorajaa käytetään usein määrittämään jonkun kokonaisvaltainen kokonaisvoima.
Yksilö pystyy tyypillisesti suorittamaan yhden toistokerran eri harjoituksille eri painoilla. Esimerkiksi yksi henkilö voi pystyä nostamaan vain 50 kg (22.7 paunaa) kerralla yhden hauislihaksen aikana. Sama henkilö voi sitten pystyä nostamaan 200 kg (90.9 paunaa) kerran tangonoston aikana.
Internetistä on saatavana useita yhden rep max -laskimia. Nämä käyttävät suurinta toistojen määrää, jonka henkilö voi suorittaa yhden harjoituksen aikana yhdellä vahvistetulla painolla, määrittääkseen enimmäispainon, jonka hän voi nostaa yhdellä toistolla. Jokainen harjoitus on arvioitava erikseen. Laskin on tarkoitettu käytettäväksi vain ehdotettuna lähtöpainona, ja tätä määrää voidaan säätää urheilijan tarpeen mukaan.
Tätä kaavaa voidaan myös käyttää päinvastoin. Jos joku tietää jo oman harjoituksen yhden toiston enimmäismäärän, hän voi laskea sen avulla, kuinka monta toistoa voidaan suorittaa pienemmällä painoasetuksella. Tämä pienempi toistojen määrä tunnetaan prosentteina 1RM. Tämä termi löytyy usein harjoitusoppaista.
Yhden edustajan tunteminen eri harjoituksiin voi auttaa yksilöä määrittämään yleiset harjoitustavoitteet. Eri kehon osat reagoivat vaihtelevalla tasolla yhden edustajaprosentin mukaan. Kun urheilija nostaa 100% 1RM: stä, hän synnyttää neurologisia vasteita ympäri kehoa lisätäkseen kokonaisvoimaa. Kun tämä määrä lasketaan 65%: sta 75%: iin, keho reagoi aineenvaihduntaan ja lisää lihasten kokoa voiman sijaan. Tämän tiedon perusteella yksilö voi luoda harjoitusohjelman, joka tähtää hänen henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa, olipa se sitten vahvempi tai rakentaa suurempia lihaksia.
Yksi rep max käytetään usein vahvuuskilpailuissa voittajan määrittämiseen. Kolme yleisimpiä harjoituksia, joita suoritetaan tällaisten kilpailujen aikana, ovat penkkipunnerrus, selkäkyykky ja kuormanotto. Jokainen harjoitus sisältää tyypillisesti tankoa, mutta joissakin kilpailuissa voidaan käyttää myös käsipainoja ja kahvakuulia. Näiden harjoitusten uskotaan kohdistuvan kehon kolmeen päälihasryhmään, mikä antaa yleisen kuvan koko kehon voimasta.