Maailman kauppajärjestö (WTO) raportoi vuodesta 2003 lähtien, että hyödykkeet viedään alenevassa järjestyksessä niiden prosenttiosuuden mukaan koko vientikaupasta: koneet ja kuljetusvälineet, kaivostuotteet, toimisto- ja telelaitteet, kemikaalit, autoteollisuus , maataloustuotteet, kulutustavarat, puolivalmistuotteet, vaatteet, rauta ja teräs sekä tekstiilit.
World Fact -kirjan mukaan Kiinan, Israelin, Unkarin, Singaporen ja Belgian kaltaisten maiden tiedetään vievän koneita. Yhdysvalloissa ja Japanissa autot ovat suosittu vientituote. Japani vie tällä hetkellä myös toimistokoneita. Saksa ja Etelä -Afrikka tuottavat kaivosteollisuuden tuotteita vientinä. Portugali ja Bulgaria tuottavat vaatteiden vientiä, kun taas Pakistanin ja Sri Lankan suosituimpia vientituotteita ovat tekstiilit.
Myös World Fact -kirjan mukaan Euroopan unionista viedään eniten vientiä, yhteensä 1.3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD). Yhdysvaltojen viennin arvo on toiseksi korkein, 927.5 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja Kiina on kolmanneksi vienti 725.2 miljardia dollaria hyödykkeitä.
Maalla tiedetään olevan suotuisa kauppatase, kun sen viennin arvo ylittää tuonnin arvon. Suotuisaa kaupan tasapainoa pidetään välttämättömänä kehitysmaiden auttamiseksi köyhyyden ja nälän poistamisessa. Syyskuussa 2006 konferenssiin ”Bringing the Poor in the Export Process: Linkages and Strategic Implications” osallistui 160 osallistujaa 35 maasta ja 15 Yhdistyneiden Kansakuntien avustusjärjestöä. Konferenssissa selvitettiin, miten kansainvälinen kauppa, erityisesti tavaroiden vienti, voisi lievittää köyhyyttä ja parantaa yleistä elintasoa kehitysmaissa.
Yksi esimerkki eduista, joita vientiin keskittyvä teollisuus voisi saada kehitysmaiden elämään, on perinteinen silkkiteollisuus Kambodžassa. Se on neljän miljoonan dollarin vientitoiminta, jonka arvioidaan nousevan kymmenen miljoonan dollarin teollisuuteen vuoteen 2011 mennessä. Alan menestyksen seurauksena monet köyhät kambodžalaiset viljelijät ja kutojat voivat parantaa elinolojaan.
Tulokset kuitenkin osoittavat, että viennin lisääntyminen ei ole ihmelääke köyhien maiden kehityksen nopeuttamiseen. YK: n kauppa- ja kehityskomissio (UNCTAD) väittää, että vaikka kokonaisvienti oli 2.3 biljoonaa dollaria vuonna 2006 12.6 miljardista dollarista vuonna 1980, kehitysmaiden kaupan osuus on vähentynyt. Yksi tapa, jolla vientituotteet voivat tukea kehitystä, on parantaa tapoja, joilla kehitysmaiden kansalaiset tuottavat tällaisia tavaroita. Esimerkiksi oikeudenmukainen maareformi parantaisi paitsi maan tuottaman maatalousviennin määrän parantamista myös maanviljelijöiden elinolojen parantamista. Se, säilytetäänkö vai poistetaanko kehitysmaiden ja kehitysmaiden välinen ero, riippuu jossain määrin kahden ryhmän välisestä kauppataseesta.