Tietoliikennelakimies neuvoo ja toimii asiakkaiden puolesta media- ja televiestintäasioissa. Monissa maissa televiestintää säätelevät valtion elimet, jotka asettavat rajoituksia tällaiselle liiketoiminnalle. Televiestintälakimies neuvoo ja edustaa asiakkaita, joilla on televiestintäriita näiden sääntelyelinten edessä.
Tietoliikenne, joka tunnetaan myös nimellä televiestintä, on laaja ala, joka kattaa puhelut, radion, television, Internetin ja muut tiedotusvälineet. Televiestintälainsäädäntö voi vaihdella loukkaaviksi katsotun materiaalin sensuroinnista tiettyjen mediayhteisöjen moninkertaisen omistuksen rajoittamiseen yhdellä markkina -alueella. Tietoliikenteeseen liittyviä lakeja valvoo yleensä tietty sääntelyelin. Yhdysvalloissa tämä elin on liittovaltion viestintäkomissio.
Tietoliikenteeseen keskittynyt asianajaja työskentelee teleyritysten kanssa varmistaakseen, että ne toimivat lain mukaisesti. Tämä sisältää neuvontaa sulautumisista, yritysostoista ja investoinneista, erityisesti sellaisista, jotka herättävät hallituksen kilpailuoikeudellisia huolenaiheita. Useimmissa maissa on tiukat säännöt, jotka estävät teleyrityksiä kehittämästä monopolia omalla alallaan.
Televiestintälainsäädäntö vaikuttaa moniin eri yrityksiin, mukaan lukien kaapeli- ja satelliitti -tv -palveluntarjoajat, tulostus- ja yleisradiotoiminnan harjoittajat sekä Internet -palveluntarjoajat. Koska tekniikka kehittyy edelleen nopeasti, syntyy erilaisia tele- ja mediayrityksiä. Näiden uusien alueiden kehittyessä televiestintälakeja kehitetään hallitsemaan niitä.
Yritysten televiestintälakimies voi myös osallistua teleyritysten välisiin riitoihin tai teleyrityksen ja toisen yrityksen välillä. Nämä riidat voivat sisältää kysymyksiä, jotka sisältävät immateriaalioikeuskiistoja, sopimusneuvotteluja ja muita asioita. Teknologian maailmanlaajuisuuden vuoksi televiestintälaki sisältää usein rajat ylittäviä sopimuksia.
Tietoliikennelakimies voi myös työskennellä hallituksen puolesta valvoakseen määräyksiä ja edistääkseen teleyritysten välistä kilpailua. Viranomaisten on myös varmistettava, että tietoliikenne ei häiritse kansallista turvallisuutta. Esimerkiksi tällä alalla keskeinen prioriteetti on varmistaa, että tietyt radiotaajuudet on varattu hätäpalveluille.
Teknologian amorfisen luonteen ja telelainsäädännön muutosten vuoksi tietoliikennelakimiehen työ muuttuu ajan myötä. Suurimman osan 20 -luvusta televiestintälaki koski ensisijaisesti puhelinyhtiöiden sääntelyä ja puhelinlinjoihin liittyvää tekniikkaa. Nykyaikana tietoliikennelaki koskee todennäköisemmin matkapuhelinoperaattoreita ja Internet -yrityksiä sekä näiden toimialojen perustamiseen ja ylläpitoon liittyvää infrastruktuuria.