Tiedekunnan kehittäminen tarjoaa opettajille mahdollisuuden arvioida itseään, parantaa kykyjään ja oppia uusia taitoja. Näitä ohjelmia voivat sponsoroida oppilaitokset, koulupiirit tai hallitukset. Niitä voivat järjestää myös yksittäiset opettajat vapaaehtoispohjalta. Näiden ponnistelujen kautta saatavana olevaan ohjelmointiin voi kuulua täydennyskoulutuskursseja tai lyhyitä työpajoja sekä koulutusta uudenlaisesta tekniikasta. Lukion jälkeisellä tasolla tiedekunnan kehittämiseen kuuluu tyypillisesti myös professoreille sapattien järjestäminen tutkimuksen ja kirjoittamisen aloittamiseksi heidän kurinalaisuutensa puitteissa.
Useimmat oppilaitokset tunnustavat, että voidakseen olla tehokkaita opettajia opettajien on jatkuvasti kehitettävä taitojaan ja tietojaan. Tiedekuntien kehittämisohjelmien saatavuus riippuu sekä toimielimen budjetista että johdon sitoutumisesta näiden mahdollisuuksien tarjoamiseen. Joissakin tilanteissa, erityisesti kun laitos toimii hyvin pienellä budjetilla, tiedekunta voi joutua toteuttamaan omia kehitysohjelmiaan vapaaehtoispohjalta.
Jotkut tiedekunnan kehittämisohjelmat ovat hyvin tarkkoja. Esimerkiksi jotkut koulut voivat olla kiinnostuneita erilaisten opetustekniikoiden sisällyttämisestä opetussuunnitelmaan. Nämä koulut voivat perustaa erityisiä tiedekunnan kehittämisohjelmia, joiden tavoitteena on kouluttaa kaikki opettajat tekniikkaan, jota koulu haluaa käyttää ohjelmissaan. Muissa tapauksissa koulun tukema tiedekunnan kehittämisohjelma voi olla luonteeltaan hajanaisempi ja tarjoaa jatkuvia mahdollisuuksia tiedekunnan kokousten, työpajojen ja kuulemisten muodossa.
Opetustaitojen parantamisen lisäksi jotkut tiedekunnan kehittämisohjelmat keskittyvät ohjaajien auttamiseen uransa hallinnassa. Tällaiset ohjelmat voivat tarjota opettajille uravalmennusta ja neuvontaa sekä mahdollisuuden ottaa aikaa opettamisesta, osallistua ammattikonferensseihin tai suorittaa koulutusohjelmia, jotka voivat johtaa jatkotutkintoon tai ammatilliseen sertifiointiin. Opettajat, jotka suorittavat nämä ohjelmat, voivat myös olla oikeutettuja ylemmän tason opetus- tai hallintotehtäviin koulunsa tai koulujärjestelmänsä sisällä.
Yliopistot tarjoavat usein professuureille, jotka on palkattu virka -asentoihin, tiedekunnan kehittämisetuja, kuten vapaa -aikaa kirjoittamisen ja tutkimuksen suorittamiseen sekä varoja matkoihin ammatillisiin kokouksiin. Nämä edut voidaan sisällyttää tiedekunnan ja koulun väliseen työsopimukseen. Akateemisille osastoille voidaan myös myöntää varoja, joilla voidaan tukea tiedekunnan jäsenten matkoja, jotka haluavat esitellä tutkimuksensa akateemisissa kokouksissa ja tapahtumissa.