Mitä “valheellisuus” tarkoittaa?

Valheellisuus on virheellinen väite, joka aiheuttaa vahinkoa toiselle osapuolelle, kuten väite puhtaasta sairaushistoriasta, jota käytetään sairausvakuutuksen hankkimiseen tietoisena jo olemassa olevasta tilasta. Valheen uhri voi hakea vahingonkorvausta, ja joissakin tapauksissa rikos voi koskea myös valtion virastoja. Oikeudellisista syistä laki voi tehdä eron tiedossa olevan väärennöksen ja sattumanvaraisen välillä, kun otetaan huomioon se tosiasia, että epätarkka lausunto voi johtua tiedon puutteesta pikemminkin kuin ilkeydestä.

Puhuttu ja kirjallinen viestintä voivat olla virheellisiä. Tilanteessa, jossa yksi osapuoli yrittää hyötyä valheesta, tämä vilpillinen toiminta voi olla peruste oikeudellisille seuraamuksille. On mahdollista viedä valehtelija siviilituomioistuimeen vahingonkorvausta varten, ja siitä voi tulla myös rikosasia. Esimerkiksi väärentäjä välittää väärää valuuttaa tai kauppatavaraa aiheuttaen siviilivahinkoja yrityksille ja rikkomalla myös väärentämisen vastaisia ​​rikoslakeja.

Joissakin tilanteissa sattumanvarainen väärentäminen ei välttämättä ole peruste oikeustoimille, kunhan sen tehnyt henkilö pystyy osoittamaan, että se on tehty virheellisesti. Jos virhe havaitaan ja osapuoli ei korjaa lausuntoa, tilanne voi muuttua. Tiettyjen ammattien edustajat voivat suojella itseään valheellisilta syytöksiltä, ​​jos he pitävät väitteitään; esimerkiksi kiinteistönvälittäjä ei sanoisi: “Tässä kodissa ei ole termiittejä”, mutta hän voisi sanoa: “Tietääkseni tässä kodissa ei ole termiittejä.”

Vilpillisiin tarkoituksiin tehdyt väärät ilmoitukset voivat aiheuttaa huomattavia vahinkoja. Jos sopimus perustuu valheeseen, toinen osapuoli voi irtisanoa ilman seuraamuksia ja vaatia oikeudellista vahingonkorvausta vahingonkorvaukseksi. Vakuutus on klassinen esimerkki, mutta muuntyyppisiin sopimuksiin voi sisältyä myös petoksia. Jos asunnon omistaja huomaa, että urakoitsijalla ei ole lisenssiä ja hän edustaa itseään väärällä lisenssinumerolla, esimerkiksi rakennuspalvelusopimus voidaan peruuttaa ilman seuraamuksia.

Kaikissa tilanteissa, joissa on tarpeen antaa lausunto tosiasioista, on tärkeää pohtia kysymystä tai kehotusta huolellisesti ja vastata asianmukaisesti. Jos vastausta ei tiedetä, “en tiedä” on hyväksyttävä vastaus, ja se voi estää syytteen petoksesta tulevaisuudessa. On myös hyväksyttävää väittää lausunto. Jos virhe tehdään, jokainen askel on korjattava mahdollisimman pian, koska korjaamaton virhe voidaan katsoa väärennökseksi, jos käy ilmi, että virheen tehnyt osapuoli tiesi tämän, mutta ei korjannut sitä.