Vapaaehtoinen noudattaminen on termi, joka viittaa odotukseen, että yritykset harjoittavat niin sanottua yritysten sosiaalista vastuuta ilman tarvetta luoda lakeja, jotka säätelevät heidän valintojaan tietyissä asioissa. Tämän tyyppisen vaatimusten noudattamisen idea on, että yritysten omistajat ovat halukkaita ja kykeneviä harjoittamaan toimintaansa eettisellä tavalla ja todennäköisesti ansaitsemaan suuren yleisön kunnioituksen. Kun vapaaehtoinen noudattaminen on läsnä, tarve säätää yrityksen toimia lakkaa olemasta.
Yritys, joka harjoittaa vapaaehtoista noudattamista, katsoo voiton tuottoprosessin ulkopuolelle ja ottaa huomioon myös toiminnan vaikutukset ympäröivän yhteisön hyvinvointiin. Ajatuksena on rakentaa toiminta siten, että se todella parantaa yhteisön laatua sen sijaan, että aiheuttaisi minkäänlaisia ongelmia tai ongelmia alueella. Esimerkiksi yritys, joka harjoittaa vapaaehtoista noudattamista, haluaisi asentaa laitteita, jotka hallitsisivat myrkkypäästöjä ilmaan, vaikka yhtiötä ei edellytettäisi valtion tai liittovaltion lakeja. Toimenpide olisi keino luoda positiivinen julkinen kuva ja pitää yhteisö puhtaana ja terveenä kaikille alueella asuville.
On olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka pitkälle yritykset menevät voidakseen osallistua vapaaehtoiseen noudattamiseen. Konseptin vastustajat viittaavat toisinaan tapauksiin, joissa yritykset harjoittavat toimintaa, joka ei ole laitonta tai jota koko liike -elämä ei välttämättä pidä epäeettisenä, mutta joka kuitenkin muodostaa moraalisen uhan yhteisölle. Tällainen käyttäytyminen, niiden mielestä, jotka hylkäävät ajatuksen vapaaehtoisesta noudattamisesta, osoittaa, että ainoa tapa todella suojella kansalaisten etuja on antaa erityisiä lakeja, jotka jättävät vähän epäilystä siitä, mitä yritykset voivat tehdä ja mitä ei voida tehdä vaikuttamisen suhteen. elämänlaatua yhteisössä.
Vapaaehtoisen noudattamisen ajatuksen kannattajat mainitsevat usein myös tapauksia, joissa yritykset harjoittivat paikallisen yhteisön edun mukaista toimintaa, vaikka ei olisi ollut lakeja tai määräyksiä, jotka pakottavat nämä toimet. Tämä kannattajien mukaan osoittaa, että kun yritys harkitsee läsnäolonsa pitkäaikaisia seurauksia yhteisössä, se ryhtyy toimiin, jotka ovat eettisiä ja moraalisia sekä laillisia. Tästä syystä kannattajat todistavat, että lakien ja valtion määräämien määräysten luominen mikrohallinnoimaan jokaista yritysten toimintaa on ajanhukkaa sekä julkisia resursseja, eikä sillä ole mitään hyötyä.