Mitä vapaaehtoisten palomiesten koulutukseen kuuluu?

Vapaaehtoisten palomiesten koulutuksessa on monia näkökohtia, peruspalontorjuntamenetelmistä ensiapuun ja sydän- ja keuhkojen elvytykseen. Osa vapaaehtoisten palomiesten koulutuksesta keskittyy myös palontorjuntavälineiden käyttöön, mukaan lukien paloautot. Yksi vapaaehtoisten palomieskoulutuksen tärkeimmistä osista on itsenäisten hengityslaitteiden, yleisesti ilma-altaan, käyttö ja käyttö. Se antaa palomiehelle mahdollisuuden hengittää tullessaan palavaan rakennukseen etsimään eloonjääneitä ja taistelemaan tulta vastaan.

Monet maailman palomiesten jäsenet ovat vapaaehtoisia. Peruspalontorjuntamenetelmät ja -tekniikat on opetettava kaikille vapaaehtoisille palomiehille varmistaakseen, että kaikki palopaikalle reagoivat henkilöt toimivat täsmälleen samalla tavalla. Paloletkujen kiinnittäminen palopostiin, rakennusten tuuletus ja etsintämallien toteuttaminen uhrien paikantamiseksi ovat kaikki toimenpiteitä, jotka tyypillisesti kuuluvat vapaaehtoisten palomiesten koulutukseen. Koulutuksessa käsitellään myös muita perustekniikoita, kuten paloletkun oikea kiinnitystapa ja paloletkun suuttimessa käytettävät asetukset.

Palomiehiä koulutetaan myös ensiapuun ja elvytykseen, jotta apua voidaan antaa paitsi tulipalon uhreille myös palomiehille, jotka voivat loukkaantua työskennellessään palopaikalla. Osa vapaaehtoisten palomiesten koulutuksesta on omistettu ajoneuvon käyttöön ja toimenpiteisiin. Moderni paloauto on täynnä venttiilejä, pumppuja ja erilaisia ​​komponentteja, jotka voivat hukuttaa kouluttamattoman palokunnan jäsenen. Tämä tuntemattomuus voi johtaa rakenteiden suurempaan vaurioitumiseen sekä loukkaantumiseen tai kuolemaan muille palomiehille, jotka luottavat henkilön tietoon, joka on nimetty käyttämään trukkia turvallisesti ja tehokkaasti.

Itsenäisen hengityslaitteen toimintatapojen ymmärtäminen ja sen käytön rajat ovat olennainen osa kaikkea vapaaehtoisten palomiesten koulutusta. Terveysongelmien vuoksi on ehdotettu rajoituksia sille, kuinka monta säiliötä happea palomies voi kuluttaa tietyn ajan kuluessa tulipalossa. Tämän rajan noudattamatta jättäminen voi olla vaarallista palomiehen hyvinvoinnille.

On myös välttämätöntä, että kaikki palomiehet voivat kommunikoida tehokkaasti osaston radiolaitteiden avulla. Radioviestintä on arvokas voimavara kaikille palomiehille, mutta erityisesti niille, jotka tulevat palavaan rakenteeseen. Osana vapaaehtoista palomieskoulutusta tämäntyyppinen koulutus voi olla ero palavan rakennuksen hengissä nousemisen ja tilastotieteen välillä.