Vastaajan asianajaja, rikos- tai siviiliasioissa, edustaa ja puolustaa asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä saattaa merkitä sitä, että kyseenalaistetaan käsite asiakkaan syyllisyydestä tai siviilioikeudellisesta vastuusta, johon liittyy joko syyttäjän tai kantajan tapauksen vähentäminen ja/tai todisteiden löytäminen ja esittäminen asiakkaan syyttömyydestä. Tällaiseen työhön voi sisältyä myös neuvotteluja opposition kanssa maksujen alentamiseksi, asiakkaiden neuvontaa siitä, millaista kanneperustetta on esitettävä, ja suosituksia asiakkaan oikeudellisista valinnoista. Kaikissa oikeudenkäynneissä tai neuvotteluissa kantajan asianajajan tai syyttäjien kanssa vastaajan asianajajan on myös selitettävä menettely asiakkaalle ja tarjottava täyden valikoiman vaihtoehtoja.
Vastaajan asianajaja tutkii ensin tapaukset ja kommunikoi asiakkaiden kanssa. Alustavan tarkastelun jälkeen asianajajat antavat usein suosituksia siitä, mitkä toimet heidän mielestään ovat asiakkaan edun mukaisia, kuten sovinto tai oikeudenkäynti. Asiakkaiden ei tarvitse noudattaa asianajajan neuvoja, ja toimivaltainen puolustusasianajaja esittelee kaikki vaihtoehdot, yleensä parhaan arvion eri polkujen tuloksista. Lopulta, koska asianajaja on asiakkaan edustaja, hänen on noudatettava asiakkaan toiveita siitä, miten edetä.
Asiakkaan valinta oikeudenkäynnissä tarkoittaa, että vastaajan asianajajalla voi olla useita eri tehtäviä. Neuvottelut opposition kanssa saattaisivat ratkaista asian tai asianajaja voisi valmistautua taitavaan puolustukseen oikeudenkäynnissä. Asianajajat eivät ole sitoutuneet yhteen tai toiseen skenaarioon. Jos syyttäjäasiamiehet eivät halua luopua asian ratkaisemisesta, vastaajan asianajaja voi aina turvautua oikeudenkäyntiin. Vaihtoehtoisesti, milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana, ennen tuomion antamista, molemmat osapuolet voivat tehdä sopimuksen.
Jos puolustus valitaan oikeudenkäynnissä, vastaajan asianajaja tutkii vastapuolen keräämät todisteet ja etsii keinoja osoittaa, että tämä todiste on riittämätön todiste rikollisesta käyttäytymisestä tai siviilioikeudesta. Rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä syytetyn ei tarvitse todistaa viattomuuttaan, mutta taitavan puolustuksen on synnytettävä kohtuullinen epäily syyllisyydestä. Siviiliasiamiehet ovat tässä asiassa haastavampia, koska syyllisyyden “todistamisen” kynnys on alhaisempi, ja kantajien suotuisat tuomiot eivät välttämättä edellytä yksimielistä ääntä. Kummassakin tapauksessa asianajaja puolustaa asiakasta useilla tavoilla – etsimällä tai esittämällä todistajia tai asiantuntijalausuntoja, jotka herättävät epäilyjä, tai mahdollisuuksien mukaan etsimällä todisteita, jotka osoittavat viattomuuden.
Oikeudessa asianajaja kyseenalaistaa vastapuolen todistajat yrittäen vähätellä heitä. Hän esittää myös todistajia ja tutkii heitä epäilyksen luomiseksi. Lakimiehet tutkivat lisäksi tapaukseen liittyvää lakia ja vastustavat lakia vastaan tai asiakasta epäedullisesti nostavia menettelyjä ja jättävät tarvittavat ehdotukset. Yhteydenpito asiakkaisiin ja tapauksen vahvuuksien arviointi jatkuu oikeudenkäynnin aikana.
Vastaajan asianajaja voi edelleen edustaa asiakkaita oikeudenkäynnin päätyttyä esimerkiksi tuomion antamisessa. He voivat myös neuvotella uudelleen sovintoratkaisuista siviilioikeudellisissa asioissa tai tehdä valituksen tai kumota tuomioita. Tämän asianajajan jatkuva työ riippuu yleensä tapauksen tuloksesta ja voi vaihdella.