Verisimilitude viittaa siihen, kuinka totuudenmukainen tai realistinen teos, yleensä kirjallinen teos, näyttää lukijalle ja osoittaa usein, että teoksella on vahva sisäinen logiikka. Tämä termi juontaa juurensa klassisesta käytöstä ja sitä pidettiin aikoinaan ensisijaisesti lukijan tai yleisön tapahtumapaikkana, sillä he olivat vastuussa teoksen pitämisestä realistisena. Se on kuitenkin sittemmin kehittynyt, ja viime aikoina sitä on käytetty viittaamaan kirjailijan tai kertojan velvollisuuteen varmistaa, että työn todellisuus ja rehellisyys esitetään. Verisimilitude voi olla läsnä kaikentyyppisissä teoksissa, myös tieteiskirjallisuudessa ja erittäin fantastisissa tarinoissa.
Todellisuuden merkitys on sen suhteessa siihen, kuinka hyvin lukija voi antaa vetää itsensä tarinaan. Termin “todenmukaisuus” varhainen käyttö johtui latinalaisesta sanasta “totuus”, ja se osoittaa edelleen teoksen totuudenmukaisuuden. Sitä käytettiin alun perin viitaten enemmän yleisöön tai lukijaan kuin kertojaan. Tässä käytöksessä sen oli tarkoitus osoittaa, kuinka hyvin joku pystyi havaitsemaan teoksen todellisuuden tai totuudenmukaisuuden hänen maailmankatsomuksensa perusteella ja sitten sallimaan tarinan kiinnostaa häntä.
Uudempi ymmärrys ja käyttö todenmukaisuudesta keskittyy kuitenkin kirjailijan tai kertojan pyrkimykseen varmistaa todellisuus työssään. Tämä luodaan useimmiten tarinan vahvan sisäisen logiikan avulla, riippumatta esitetyn tarinan tyypistä ja välineestä, jossa se kerrotaan. Esimerkki sisäisestä logiikasta on tarinan kohtausten välinen jatkuvuus. Yhden kohtauksen toiminnan täytyy virrata hyvin seuraavaan kohtaukseen, ja hajanainen toiminta, jolla ei näytä olevan syytä ja seurausta, voi tuhota teoksen todenmukaisuuden ja vaikuttaa negatiivisesti tarinan todellisuuteen.
Jopa fantastinen teos, kuten tieteiskirjallisuus tai fantasiajutut, voi silti säilyttää realismin ja todenmukaisuuden. Scifi -tarinoita pidetään usein onnistuneempina, kun tarinan tekniikka ja toiminta tuntuvat todelliselta lukijalle. Tämä ei tarkoita, että teoksen on oltava puhtaasti realistinen nykyaikaisen tekniikan kanssa, vaan että tekniikan on oltava järkevää lukijalle ja tuntuu siltä, että se tulee loogisesta paikasta. Tällaisen todenmukaisuuden voi usein luoda kirjailija, joka harkitsee ”miksi” tekniikkaa tai sosiaalista kehitystä saattaa tapahtua toisessa maailmassa tai todellisuudessa, ja rakentaa logiikkaa tarinaan tukemaan jopa kummallisimpia ja törkeimpiä kuvitteellisia olentoja tai laitteita.