Monet opettajat yleensä mukauttavat oppituntinsa kolmeen perusoppimistyyliin: auditiivinen oppiminen, jossa oppilas oppii parhaiten kuulemalla; kinesteettinen oppiminen, jossa opiskelija oppii parhaiten käytännön toimintojen ja liikkeiden avulla; ja visuaalinen oppiminen, jossa opiskelija oppii parhaiten näkemällä esimerkkejä ja käyttämällä graafisia järjestäjiä. Jokainen oppimistyyli edellyttää, että oppitunteja mukautetaan merkittävästi tai hieman eri oppimistyyleihin.
Visuaalisesti oppiva opiskelija menestyy tilanteissa, jotka vaativat graafisia järjestäjiä – eli visuaalisia esityksiä aiheista tai ideoista. Esimerkiksi kuvaamaan kelluvuuden käsitettä – kuinka esineet kelluvat – visuaalisen oppimisen opiskelijaa auttaisi kuva meressä kelluvasta veneestä rinnakkain toisen kuvan kanssa merenpohjaan uppoavasta kalliosta. Kuvat auttavat visuaalisesti oppivaa opiskelijaa käsittelemään käsitettä parhaiten hänen oppimistyylilleen. Opiskelija ymmärtää käsitteen paremmin kuvissa kuin hän ymmärtäisi, jos esimerkiksi kelluvuuden määritelmä luettaisiin yksinkertaisesti ääneen tekstistä. Yksinkertainen grafiikka on parasta, koska monimutkaisempi grafiikka voi hämmentää oppijaa tai saada hänet liikaa tietoon.
Kaaviot ja kaaviot ovat esimerkkejä graafisista järjestäjistä, jotka voivat parhaiten auttaa visuaalisesti oppivaa opiskelijaa. Tietoa käsitellessään opiskelija voi ymmärtää suhteita ja käsitteitä paremmin, jos hän voi piirtää ne kaavioon tai kaavioon tai nähdä ne valokuvassa tai kuvassa. Kirjallisuutta käsitellessään visuaalisesti oppivaa oppilasta auttaisi suuresti juonikaavio, kuten juonipyramidi, joka osoittaa nousevan toiminnan, tarinan huipentuman ja laskevan toiminnan. Tällaiset järjestäjät voivat auttaa tietojen säilyttämisessä, yksityiskohtien järjestämisessä ja yksinkertaisten ja monimutkaisten tekstien ymmärtämisessä.
Oppilaan tunnistaminen visuaaliseksi oppijaksi on tärkeä ensimmäinen askel tunnistettaessa menetelmiä tämän oppilaan tehokkaaksi opettamiseksi, mutta se ei ole ainoa askel. Jos oppilas kuuluu visuaalisen oppijan luokkaan, opettajalla voi nyt olla joukko ohjeita, joiden perusteella hän voi alkaa auttaa oppilasta oppimaan, mutta kuten useimpien opetus- ja oppimismenetelmien tapauksessa, opettajan on otettava huomioon, että jokainen oppilas on erilainen ja hänellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Graafiset järjestäjät ovat alku, mutta sieltä opettajan on päätettävä, miten saada graafiset järjestäjät toimimaan tehokkaasti yksittäisen opiskelijan hyväksi.