EKG -testin aikana, joka tunnetaan myös nimellä sähkökardiogrammi, sinulla on noin 12 elektrodia kiinni kehossasi. Ne voidaan sijoittaa eri ihoalueille, mukaan lukien rinta, kädet ja käsivarret. Sinua todennäköisesti pyydetään makaamaan pöydälle, kun elektrodit seuraavat sydämesi sisällä olevia sähköisiä signaaleja. Huoneessa oleva kone tallentaa signaalit paperille, jotta lääkäri voi tarkistaa ne mahdollisista poikkeavuuksista. EKG -testi on yleensä hyvin lyhyt ja täysin kivuton.
Tietyissä tilanteissa voi olla tarpeen suorittaa erilaisia EKG -testejä. Perinteinen EKG -testi ei ehkä pysty tunnistamaan tietyntyyppisiä sydänongelmia, kuten epäsäännöllistä sykettä, koska nämä ongelmat eivät aina ole läsnä. Jos sinulla on epäsäännöllinen syke, se saattaa esiintyä vain muutaman kerran päivän aikana, ja jos näin on, on hyvä mahdollisuus, että EKG ei ottanut sitä, jos epäsäännöllisyys ei ollut läsnä testisi. Tyyppi EKG, joka tunnetaan yleisesti stressitestinä, voi olla tarpeen, jos sinulla on sydänvaivoja, joita esiintyy vain satunnaisesti. Stressitestin aikana sinua saatetaan pyytää kävelemään tai juoksemaan juoksumatolla, kun elektrodit ovat iholla, jotta sydämesi lyö nopeammin ja mahdolliset epäsäännöllisyydet kirjataan.
Perinteisen EKG: n ja stressitestin EKG: n lisäksi lääkärit suorittavat toisinaan myös toisen tyyppisen EKG: n, jota kutsutaan ydinsydämen skannaukseksi. Tämän tyyppinen EKG tehdään yleensä silloin, kun rasitustestiä ei voida suorittaa potilaan terveydentilan vuoksi. Jos olet menossa ydinsydämen skannaukseen, lääkäri pistää sinulle lääkettä, jotta sydämesi lyö nopeammin yhdessä radioaktiivisen merkkiaineen kanssa, jotta tuloksia voidaan seurata.
Riippumatta tehdystä EKG -testityypistä, saatat joutua tekemään muita testejä EKG: n tulosten mukaan. JOS EKG: n tulokset olivat epänormaaleja, lääkäri saattaa päättää testin suorittamisesta magneettikuvauksella (magneettikuvaus). MRI näyttää kuvia sydämestäsi yksityiskohtaisesti, jotta lääkäri voi nähdä tarkalleen, mikä sydämesi osa on heikko tai vaurioitunut. PET -testi (positroniemissiotomografia) saattaa myös olla tarpeen, jotta lääkäri voi nähdä sydämesi eri alueilla tapahtuvan kemiallisen toiminnan.