Temporomandibulaarinen nivelhäiriö (TMJ) on lääketieteellinen termi, jota käytetään viittaamaan yhden tai molempien nivelten tulehdukseen, joka yhdistää alaleuan tai leuan kalloon. Tilalle on ominaista kipu, jota kutsutaan erityisesti TMJ-kivuksi. Oireet voivat olla akuutteja tai kroonisia ja voivat haitata kykyä puhua, pureskella ruokaa, tehdä ilmeitä tai jopa hengittää. Lisäksi TMJ-kipu ja tulehdus siirtyvät usein muille alueille, jotka voivat toimia laukaisimina, kuten hampaisiin, alla olevaan sidekudokseen ja hermoihin. Tästä syystä TMJ liittyy usein laajempiin sairauksiin, jotka tunnetaan nimellä myofascial kipuoireyhtymä.
TMJ voi johtua erilaisista suukäyttäytymisestä. Esimerkiksi jatkuva pureskelu tai kynsien pureskelu voi toistuvasti työntää leukaa liian pitkälle eteenpäin tai sivuttain. Huonot puhetavat tai säännöllisen hammaslääkärin käynnin laiminlyönti voivat myös olla syyllisiä. Lisäksi temporomandibulaarinen nivel on herkkä häiriöille, jotka vaikuttavat kehon muihin niveliin, kuten niveltulehdukseen. Yleisin TMJ:n syy on kuitenkin bruksismi, tila, johon liittyy tavanomaista leuan puristamista ja/tai hampaiden narskuttelua.
Oli syy mikä tahansa, kipu voi olla jatkuvaa ja vakavaa. Kipu ei voi tuntua vain leuassa ja kasvoissa, vaan se voi ulottua myös korviin. Onneksi paras tapa lievittää kipua on lopettaa sen aiheuttanut käyttäytyminen. Tämä ei tietenkään välttämättä koske TMJ-kipua, joka liittyy leuan suuntausvirheeseen tai vammaan. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin useita itsehoitovaihtoehtoja.
Kostean lämmön levittäminen vaurioituneelle alueelle on hyödyllistä monille ihmisille. Vaihtoehtoisesti jääpakkauksen pitäminen alueella voi auttaa vähentämään tulehdusta. Pehmeiden ruokien nauttiminen ja suun venyttelyn välttäminen pahenemisvaiheiden aikana antaa leuan levätä luonnollisessa asennossaan. Rentoutumistekniikat voivat myös auttaa vähentämään bruksismiin liittyvää TMJ-kipua. Yksinkertainen harjoitus tällä linjalla on harjoitella varovasti puhaltavaa ilmaa hieman avautuneiden huulten välissä varoen päästämästä ylä- ja alahampaita kosketuksiin.
Toisinaan ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden ottaminen voi olla tarpeen tulehduksen ja kivun nopeaan vähentämiseen. Näitä reseptivapaita lääkkeitä ovat aspiriini, asetaminofeeni, ibuprofeeni ja naprokseeni. Trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten amitriptyliiniä tai nortriptyliiniä, on myös käytetty menestyksekkäästi hoitamaan TMJ-kipua. Lääkärin on kuitenkin määrättävä nämä lääkkeet, ja ne voivat aiheuttaa ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten uneliaisuutta.
Äärimmäisissä tapauksissa leuan nivelen (nivelten) implanttikorvaus voi olla perusteltua. Muista kuitenkin, että kivun kokeminen ei yleensä ole ratkaiseva tekijä tämän toimenpiteen suorittamisessa. Itse asiassa se on yleensä varattu niille, jotka ovat kokeneet laajan trauman tai vamman leuassa.
On myös huomattava, että TMJ-häiriöiden hoitoa säätelevää sääntelyviranomaista tai todistusta ei ole olemassa. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa, että American Dental Association (ADA) ja American Medical Association (AMA) eivät tunnusta TMJ-häiriöiden hoitoa erikoisuutena hammaslääketieteessä tai lääketieteessä. Ilmeisesti tämä voi vaikeuttaa pätevän lääkärin löytämistä. Paras tapa toimia on kuitenkin kääntyä hammaslääkärin puoleen ja keskustella lähetteestä tuki- ja liikuntaelinten sekä myofaskiaalisten sairauksien sairauksiin perehtyneen lääkärin puoleen.