Yksityisen sektorin osallistuminen tapahtuu, kun yksityinen yritys tai sijoittaja osallistuu hankkeeseen yhdessä julkisen sektorin tai muun yhteisön kanssa. Tämä osallistuminen mahdollistaa suurten riskien jakamisen useille eri osapuolille, jotta yhdellä ryhmällä ei ole täyttä taloudellista vastuuta. Joissakin tapauksissa yksityissektorin osallistuminen voi tapahtua, kun kansainvälinen yritys osallistuu projektiin, joka ei ole sen maassa. Tämäntyyppisten yritysten osallistumista koskevat hankkeet voivat olla laaja -alaisia, vaikka julkisen sektorin hankkeet sisältävät usein kohteita, joilla on läheinen yhteys maan infrastruktuuriin.
Suurten hankkeiden aloittaminen, jotka vaativat runsaasti pääomaa, voi tarkoittaa osallistumista tarjous- tai ehdotusvalintaprosessiin. Esimerkiksi suuret infrastruktuurin parantamiseen osallistuvat hallitukset voivat lähettää tarjouksia yksityisen sektorin yrityksille. Tarjouksessa määriteltyjen tai listattujen ehtojen mukaan yksityisen sektorin yritysten on ehkä sijoitettava pääomaa hankkeen rahastoon. Tällä pääomalla ei ehkä ole takaisinmaksutakuita, koska hallitus haluaa yksityisen sektorin osallistumista, joka ei poistu hankkeesta. Hallitukset, jotka käyttävät avointa tarjousprosessia sekä kustannus-plus-sopimusprosessia, voivat varmistaa, että ne saavat parhaan hinnan suurista projekteista. Ehdotukset edustavat valtion virastoille lähetettyjä tietoja, jotka pyytävät oikeutta työskennellä infrastruktuurihankkeissa.
Kansainväliset yritykset, jotka haluavat tulla maahan laajentamaan toimintaansa, voivat osallistua yksityisen sektorin osallistumisprosesseihin. Ulkomaiset yritykset voivat työskennellä kansainvälisten valtion virastojen tai muiden yksityisten yritysten kanssa näiden hankkeiden aikana. Yksi tapa, jolla kansainväliset yritykset voivat osallistua näihin hankkeisiin, on aloittaa alihankkijana. Vaikka tämä ei tarkoita suoraa osallistumista yksityisen sektorin osallistumiseen, kansainväliset järjestöt voivat saada nimensä toivoen, että ne voivat solmia tulevia sopimuksia ulkomaisilla sopimuksilla. Kansainvälisten yritysten merkittävä etu on työntekijöiden halvemmat työvoimakustannukset. Tämä alentaa suurhankkeiden kustannuksia.
Yksityisen sektorin osallistuminen on ilmeistä myös silloin, kun kehittyneemmät maat yrittävät tuoda apua vähemmän kehittyneille maille, kuten sellaisille, joita globaalit järjestöt ovat luokitelleet ”kolmannen maailman maiksi”. Valtion virastot tekevät sopimuksen yksityisen sektorin yritysten kanssa infrastruktuurin kehittämiseksi kolmannen maailman maassa. Yleisiä kehityshankkeita ovat puhtaan veden aloitteet, sairaalat, koulut tai kodit orvoille lapsille. Tämän kehityksen loppuun saattamiseksi hallitukset sitoutuvat rahoittamaan hankkeita ja antamaan yksityisen sektorin yritysten osallistua kehittämisvaiheeseen. Näin varmistetaan, että pantatut rahat menevät aiottuun tarkoitukseen ja asianomaisilla yrityksillä on tarvittava kokemus hankkeeseen liittyvien tehtävien hoitamiseen.