Arvioidessaan johdannaisten luottoriskiä sijoittajien on käsiteltävä kahdenlaisia luottotyyppejä, nykyisiä ja mahdollisia vastuita. Sopimuksen markkinahinta, joka osoittaa korvauskustannukset vastapuolen maksukyvyttömyyden sattuessa, määrittää sen nykyisen luottoriskin. Sijoittajat voivat laskea arviot tulevista korvauskustannuksista tai mahdollisesta altistumisesta käyttämällä erilaisia todennäköisyysanalyyttisiä testejä, kuten optioiden arvostusmalleja, historiallisia simulaatiotutkimuksia ja Monte Carlon tutkimuksia. Nämä testit tarjoavat kaksi tapaa arvioida mahdollisen altistuksen, enimmäisaltistuksen ja odotetun altistuksen. Johdannaissopimusten luottoriski muuttuu sopimuksen voimassaoloaikana taustalla olevan sopimuksen muuttujien muuttuessa.
Johdannaisten nykyinen luottoriski on helpoin suorittaa, koska sopimuksen nykyinen arvo määrittää nykyisen vastuun. Jos sijoittaja tekee esimerkiksi 200 miljoonan dollarin dollarin (USD), viiden vuoden koronvaihtosopimuksen, jossa vastapuoli maksaa hänelle kiinteän viiden prosentin koron ja hän maksaa vastapuolelle vaihtuvan koron Lontoon pankkien välisestä korosta Korko (LIBOR), nykyinen korvauskustannus on nolla suoritushetkellä. Neljän vuoden swapin markkina-arvo on 4.25 prosenttia vuotta myöhemmin. Jos vastapuoli laiminlyö yhden vuoden sopimuksen, nykyinen vastuu tai korvauskustannus on yksi 0.75 prosenttia vuodessa neljän vuoden ajan ja kaikki maksamattomat swap -maksut.
Johdannaisten luottoriskiä voidaan arvioida myös toistamalla taustalla olevien muuttujien, kuten hyödykkeiden hintojen, osakekurssien ja valuuttakurssien, volatiliteetti ja simuloimalla tällaisten muutosten vaikutus johdannaisen arvoon. Sijoittaja voi mallintaa suurimman mahdollisen riskin tarkastelemalla taustalla olevien muuttujien äärimmäisen haitallisia liikkeitä, joiden perusteella olisi epätodennäköistä, että tilanne olisi huonompi kuin suurin ennustettu riski. Odotettu riski puolestaan käsittelee parhaita arvioita todellisesta riskistä käyttäen historiallisia tietoja, kohde -etuuden rahavirtamalleja ja johdannaisen luonnetta. Ennustettuja arvoja sekä enimmäis- että odotettavissa oleville altistuksille voidaan piirtää kaavioon, jossa on prosenttiosuus nimellisarvosta riskissä y-akselilla ja kuluneet vuodet x-akselilla. Tällaiset johdannaisten luottoriskikaaviot osoittavat koveran tai rypytettyä käyrää, joka alkaa nollaprosentilla.
Kun johdannaisten luottoriski esitetään ajan mittaan, käyrän kovera konfiguraatio johtuu kahdesta vastakkaisesta voimasta. Aluksi käyrä nousee ja luottoriski kasvaa tietyn ajan diffuusiovaikutuksen eli muuttujien taipumuksen muuttua olennaisesti alkuperäisestä arvosta johtuen. Tätä voimaa lieventää ajan myötä kuitenkin poistovaikutus, jossa muuttujan muutoksen vaikutus vähenee sopimuksen lähestyessä sen päättymispäivää. Toisin sanoen ajan kuluminen lisää todennäköisyyttä, että korvauskustannukset nousevat, mutta tätä kompensoi se, että ajan kuluminen lyhentää vuosia, joiden aikana menetetty kassavirta on korvattava.