Useimmat meistä tuntevat asfaltin. Näemme, että sitä käytetään teillämme lenkkeilyreittien päällysteenä ja usein parkkipaikkojen materiaalina. Tässä on muutamia tosiasioita sen valmistamisesta sekä muutamia esimerkkejä nykyään käytetyistä eri tyypeistä.
Vaikka me usein puhumme tienpäällysteestä, jota tunnemme asfaltina, tosiasia on, että ainetta kutsutaan tarkemmin asfalttiyhdisteeksi. Asfaltti itsessään on hiilivetyseos, jota kuumennetaan, kunnes se on tervan sakeus. Lämmityksen määrästä riippuen se voi muuttua suhteellisen kiinteäksi tai muuttua paksun nesteen sakeudeksi. Joissakin käyttötarkoituksissa, kuten tienrakennuksessa, puolikiinteä muoto sekoitetaan muiden elementtien, kuten murskatun kiven, hiekan tai soran kanssa, muodostamaan seos, jota käytetään kattamaan moottoriteitä ja kaupunkikatuja.
Asfaltin valmistukseen käytetty hiilivetymateriaali on itse asiassa peräisin bensiinin, kerosiinin ja dieselpolttoaineiden valmistuksen jälkeen jääneestä jätemateriaalista. Pohjimmiltaan se on jäännöksen sivutuote, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun raakaöljyn ja öljyn halutut komponentit on korjattu. Yksi näistä sivutuotteista, bitumi, kutsutaan joskus asfalttiöljyksi.
Sen lisäksi, että asfalttia on johdettu öljyistä ja se on olennainen sitova elementti tienpäällysteessä, sitä on käytetty kuluneen ajoradan, kuten kaupungin kadun, korjaamiseen tai peittämiseen. Lisäksi se kuumennettaessa korkeaan lämpötilaan muodostaa perustan asfaltti- ja vyöruusuille, joita on käytetty vuosien ajan asuntojen kattojen turvallisemmaksi ja vettä hylkiväksi. Materiaalin lämmittäminen oikeaan lämpötilaan ja sementin lisääminen seokseen tekee myös asfalttibetonista.
Jotkut kierrätysohjelmat käyttävät nyt asfalttia ja vanhoista renkaista valmistettuja kumilastuja materiaalien luomiseksi jalkakäytäville ja seinille, kuten betonia on käytetty vuosien ajan. Tämän materiaalin sitomiskyky on luultavasti aineen tärkein ominaisuus, samoin kuin se, että kun se on levitetty, sen kuluminen kestää kauan.
Mielenkiintoista on, että sanalla asfaltti on kreikkalaista alkuperää, ja sen karkea käännös on estää jotain putoamasta tai romahtamasta. Tietysti asfaltit, joita on käytetty teillämme, estävät ajoradan romahtamisen päivittäisestä käytöstä ja suojaavat monien rakenteiden kattoja romahtamiselta sääolosuhteiden vuoksi. Asfalttipäällystämistä on käytetty aikoinaan veneiden ja laivojen vuotojen korjaamiseen, ja vaikka siitä tehtyjen vyöruusujen käyttö on vähentynyt, ne ovat edelleen monien asunnonomistajien valinta.