Kun kasvulevyn murtuma todetaan, suositeltu hoito riippuu murtuman vakavuudesta. Pieniä vammoja voidaan hoitaa käyttämällä laastia tai kipsiä. Jos vahinko on vakavampi, leikkaus voi olla tarpeen. Kun kasvulevy on murtunut, lapsen on käytävä säännöllisesti lääkärin seurassa muutaman vuoden ajan vamman jälkeen.
Kasvulevy viittaa siihen luun osaan, joka kasvaa edelleen. Se sijaitsee luun päässä ja voi olla alttiita loukkaantumisille, koska se on heikompi kuin luuranon täysin muodostuneet osat. Jos vammaa ei hoideta oikein tuolloin, luu ei välttämättä kasva suoraan sen jälkeen. Luu voi olla lyhyempi kuin vastaava toisella puolella kehoa.
Joissakin tapauksissa kasvulevyn murtuma voi muistuttaa nyrjähdystä tai rasitusta. Kun lapset valittavat loukkaantumisen jälkeisestä kivusta, lääkärin pitäisi nähdä heidät poissulkemaan tämäntyyppinen ongelma. Kun otetaan huomioon pysyvien vaurioiden vaara, ei ole hyvä idea kannustaa lasta painostamaan loukkaantunutta niveltä tai kannustaa häntä ”pelaamaan satuttaa”.
Lääkäri voi epäillä kasvulevyn murtumaa, jos fyysinen tutkimus osoittaa, että alue on herkkä kosketukselle. Röntgenkuva antaa lisätietoja ja vahvistaa, onko kasvulevyn ja täysin muodostuneen luun välillä aukko. Kasvulevy on murtunut todennäköisimmin käsien ja ranteiden kehittyvissä luissa. Tämäntyyppinen vamma voi vaikuttaa myös jalkojen, nilkkojen ja lonkan luut.
Jos leikkausta suositellaan, lapsi todennäköisesti lähetetään ortopediseen kirurgiin. Toimenpiteen aikana lääkäri siirtää kasvulevyn oikeaan asentoon ja käyttää ruuveja tai johtoja pitämään se paikallaan. Alueelle asetetaan kipsi, joka pitää luun liikkumattomana paranemisen aikana. Jos murtuma on nilkassa, jalassa tai jalassa, lasta kehotetaan välttämään painon painamista siihen, kunnes kipsi on valmis poistettavaksi.
Säännölliset seurannat ovat tärkeä osa kasvulevyn murtuman hoitoa. Lääkäri haluaa nähdä lapsen kolmen tai kuuden kuukauden välein varmistaakseen, että luu paranee hyvin ja kasvaa suoraan. Vahinkoa seuranneen kahden vuoden aikana kasvulevyn murtuman ei pitäisi enää olla terveysongelma.