Esseitä annetaan usein lukiossa tai yliopistossa luokkiin, jotka vaihtelevat englannista historiaan ja kaikkeen siltä väliltä. Hyvän esseen kirjoittamisen tietäminen on ratkaiseva taito jokaiselle oppilaalle ja se alkaa ymmärtää esseen luonnoksen rakenteesta. Vaikka esseen luonnoksen tarkka rakenne riippuu jonkin verran kirjoitettavan esseen tyypistä ja aiheesta, perusmuoto koskee yleensä kaikkia ääriviivoja. Kun kirjoitat esseehahmotelmaa, kirjoittajan on aloitettava johdannolla, jota seuraa kolme tai useampia tukikohtia, ja päädyttävä johtopäätökseen.
Esseen aiheista ja tarkoituksesta riippuen käytetään useita erilaisia esseemuotoja. Vertailu- ja kontrastimuotoa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun kirjoittaja haluaa antaa lukijalle objektiivisia tietoja kategorian kahdesta tai useammasta kohteesta. Vakuuttava essee sen sijaan on tarkoitettu kannustamaan lukijaa omaksumaan kirjoittajan näkökulma johonkin aiheeseen.
Esseen perusmuoto on kirjoitettu käyttämällä roomalaisia numeroita otsikoina. Esimerkiksi jokainen kappale saa yleensä oman roomalaisen numeronsa, jota seuraa piste; niin johdantokappale luetellaan “minä”. ääriviivoissa. Ensimmäisen roomalaisen numeron alla olevat pisteet sisennetään ja kirjoitetaan käyttämällä isoja kirjaimia aakkosjärjestyksessä, jota seuraa piste – A. sitten B. sitten C. jne. Jokaisen pisteen alla olevat alakohdat sisennetään ja kirjoitetaan numeroilla, kuten 1. sitten 2. sitten 3. Vielä enemmän alakohtia voidaan lisätä sisennettyinä ja numeroiden alle, mutta käyttämällä pientä kirjainta ja ajanjakso – a. sitten b. sitten c., ja niin edelleen.
Tyypistä riippumatta esseen luonnoksen tulisi alkaa opinnäytetyöllä, joka toimii varsinaisen esseen johdantokappaleen pääkomponenttina. Opinnäytetyö on lausunto, jossa kirjoittaja sanoo nimenomaisesti, mitä hän todistaa tai keskustelee esseen aikana. Suunnitelman tulisi sisältää yhden lauseen opinnäytetyö, jota kirjoittaja laajentaa itse esseen kirjoittamisen aikana.
Opinnäytetyön lausunnon jälkeen luonnoksessa tulisi olla kolmesta viiteen tukikohtaa; tämä riippuu kuitenkin määritetyistä sivuvaatimuksista ja kirjoitettavan esseen tyypistä. Jokainen kappale tarvitsee oman aiheen lauseensa, joka kertoo lukijalle, mitä kappaleessa käsitellään. Yksittäisten kappaleiden tulisi sisältää yksi idea tai käsite, joka vahvistaa tai vahvistaa opinnäytetyön lausuntoa ja sitä tukevaa näyttöä. Toisen ja sitä seuraavien kappaleiden alkuosan tulisi olla siirtymälause, joka tulee helposti edellisestä kappaleesta.
Esseehahmotelma voi jokaisen avauslauseen alla sisältää ”luettelomerkkejä” tai avainsanoja, joita kirjoittaja aikoo käyttää kappaleessa. Lisäämällä ääriviivoihin avainsanoja tai lauseita esseen kirjoittaminen on helpompaa ja kirjoittaja ei todennäköisesti jätä pois jotain tärkeää. Jokaiseen kohtaan voidaan myös lisätä alakohtia tai esimerkkejä riippuen siitä, kuinka syvällinen kirjoittaja haluaa sen olevan.
Kirjoituksen lopussa kirjoittaja tarvitsee johtopäätöksen. Johtopäätöksen tulee sisältää lause, joka vahvistaa alkuperäisen opinnäytetyölauseen ja sitoo esseen lukijalle. Sekä opinnäytetyön että loppulauseen tulisi keskittyä esseen aiheeseen ja pystyä kertomaan lukijalle, mitä kirjoittaja yritti välittää esseessä.