Kosketus on itse asiassa eri somaattisten aistien yhdistelmä, mukaan lukien lämpötilan, paineen ja kivun tunteet; kinesteettiset aistit, jotka antavat ihmisille käsityksen ruumiistaan avaruudessa (proprioceptio); ja sisäelimet, kuten vatsakipu tai pahoinvointi. Näistä aisteista saatuja tietoja käsitellään postcentral gyrusissa, mikä vastaa suunnilleen aivojen keskimmäistä aluetta. Postcentral gyrus tai sen osia kutsutaan usein ensisijaiseksi somatosensoriseksi kuoreksi, ja tämä alue saa enemmän suoraa aistitietoa kuin mikään muu aivoissa.
Hajuaistin ohella kosketus on yksi elämän valtakunnan alkeellisimmista ja yleisimmistä aistinvaraisista laitteista. Lähes kaikki eläimet käyttävät sitä navigoidakseen monimutkaisissa ympäristöissä, arvioimaan lähiympäristöään ja havaitsemaan ruoan.
Ihmisillä suuri osa somatosensorisesta kuorista on omistettu käsien ja kasvojen signaalien käsittelyyn – noin 90%. Tunne näissä “aistien kuumissa paikoissa” on vastaavasti herkkä ja korkearesoluutioinen. Kämmen voi havaita vain murto -osan gramman painavan esineen. Kiiltävä tai karvaton iho sisältää hienoimpia reseptoreita, joita kutsutaan mekanoreceptoreiksi, ja ne muuttavat fyysisen voiman hermoimpulsseiksi. Karvattomien ihoalueiden neljä tärkeintä mekanoretseptoria ovat Pacinian solut, Meissnerin solut, Merkelin levyt ja Ruffini -solut.
Erilaiset mekaaniset reseptorit ovat erikoistuneet havaitsemaan erilaisia kosketustunteita, ja niitä löytyy erilaisilta ihon syvyyksiltä. Jotkut mekaaniset reseptorit, kuten Pacinian -kopula, joka havaitsee syvän paineen ja suurtaajuiset värähtelyt, ovat jopa 0.039 mm: n kokoisia. Valon tunteista vastaavat Meissnerin solut ovat noin 1 kertaa pienempiä ja sijaitsevat paljon lähempänä ihon pintaa.
Vapaat hermopäätteet, yleisin ihon reseptorityyppi, ovat solukokoisia ja tekevät suurimman osan somatosensorisen järjestelmän työstä. Menetelmä vapaiden hermopäätteiden käyttämiseksi kosketusvastaanotossa on evoluution mukaan hyvin vanha – perusperiaate ei ole muuttunut siitä lähtien, kun monisoluisen elämän alkeellisimmat muodot ilmestyivät noin 600 miljoonaa vuotta sitten.