Monilla lainkäyttöalueilla ympäri maailmaa lainsäädäntöelin on vastuussa maan lakisääteisen lain luomisesta ja täytäntöönpanosta. Lakisääteinen laki on ala, joka käsittelee sääntöjä, ei “lakilaki”. Vaikka lainkäyttöalueet voivat vaihdella jonkin verran lakisääteisen lain luomisen ja täytäntöönpanon suhteen, useimmissa lainkäyttöalueissa se on hyvin samanlainen. Hallituksen lainsäädäntöelimen on ensin laadittava perussääntö ja esitettävä se koko lainsäätäjän tarkasteltavaksi. Laissa keskustellaan ja äänestetään perustuslaista. Kun lainsäädäntö on hyväksytty, se voi joutua saamaan presidentin hyväksynnän tai ylimääräisen esteen, kuten perustuslainmukaisuuden tarkistuksen, ennen kuin siitä tulee laki.
Useimmilla lainkäyttöalueilla, joilla on lainsäädäntöala, lakisääteisen lain on ensin saatava hyväksyntä koko lainsäätäjältä. Useimmissa maissa lainsäätäjä koostuu kahdesta haarasta, kuten Yhdysvalloissa. Ranskassa kansalliskokous ja senaatti muodostavat parlamentin kaksi haaraa, kun taas Englannin parlamentti koostuu House of Lordsista ja House of Commonsista. Vaikka lain hyväksymisprosessi voi vaihdella hieman, molempien sivuliikkeiden on lopulta äänestettävä lainsäädännön hyväksymisen puolesta.
Lainkäyttöalueilla, joissa käytetään lakisääteistä lakia, lainsäätäjä aloittaa prosessin laatimalla ja esittämällä ehdotetun lain harkittavaksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joko edustajainhuoneen tai senaatin jäsen voi ottaa käyttöön tulevan lain tarkasteltavakseen vastaavan haaran ikätovereitaan. Laista keskustellaan ja mahdollisista muutoksista keskustellaan ennen täysistunnon tai senaatin äänestystä. Kun sivuliike, jossa se otettiin käyttöön, on hyväksynyt tulevan lain, se siirretään toiselle sivuliikkeelle tarkasteltavaksi ja harkittavaksi.
Kun lainsäädäntöelimet on hyväksytty lainsäätäjän vastaavilla aloilla, presidentin tai muun valtion elimen on ehkä hyväksyttävä laki. Esimerkiksi Ranskassa perustuslakineuvoston on tarkasteltava tulevaa lakia sen varmistamiseksi, että laki on maan perustuslain määräysten mukainen. Yhdysvalloissa lainsäätäjän hyväksymä laki lähetetään presidentille tarkistettavaksi ja harkittavaksi. Jos presidentti hyväksyy lain, siitä tulee laki. Jos toisaalta presidentti asettaa veto-oikeuden tulevalle laille, se palaa lainsäätäjälle, jossa lainsäätäjä voi korvata presidentin veto-oikeuden koko lainsäätäjän kahden kolmasosan äänestyksellä ja silti tulla laki.