Varojen käypä arvo on välttämätön luku kirjanpidossa, koska yritysten on arvostettava taseessa luetellut varat oikein. Tavallisista kirjanpitoperiaatteista on tyypillisesti saatavana useita erilaisia menetelmiä omaisuuden arvostamiseksi. Näihin menetelmiin kuuluvat arvostus, joka perustuu identtisten omaisuuserien noteerattuihin hintoihin aktiivisilla markkinoilla, arvostus, joka perustuu markkinoilla havaittaviin, ja arvio varoista, joilla ei ole identtisiä vastineita tai havaittavia. Jälkimmäinen omaisuuserien käyvän arvon luokka on usein subjektiivisin ja tarkasteltavin. Yritys voi yleensä valita tilanteeseensa parhaiten sopivan arviointiprosessin.
Varojen käyvän arvon luominen markkinahintojen perusteella identtisille tuotteille on helpoin kolmesta arvostusmenetelmästä. Muilla kuin fyysisillä varoilla on yleensä melko vahvat markkinat, joilla monet yritykset ostavat ja myyvät esineitä vapaasti. Fyysisillä varoilla ei kuitenkaan voi joissain tapauksissa olla erittäin aktiivisia markkinoita, koska ne ovat yksinoikeudella tietyillä toimialoilla. Siksi yritysten olisi määritettävä omaisuuserän käypä arvo perustuen hintaan, joka on ilmoitettu halukkaalta ostajalta samalle omaisuuserälle. Jos omaisuuserälle ei ole lainkaan markkina -arvoa, kirjanpitäjät voivat määrittää arvioidun hinnan markkinahinnan perusteella.
Kun omaisuuserillä ei ole aktiivisia markkinoita tai tällaisilla markkinoilla olevat tiedot ovat liian epäluotettavia, kirjanpitäjät voivat luottaa markkinoiden havaintoihin. Omaisuuserien käypä arvo saadaan muiden halukkaiden myyjien ja ostajien välillä myytyjen muiden omaisuuserien markkinatiedoista. Markkinoilla ei välttämättä ole identtisiä omaisuuseriä, vaikka muista kohteista on helposti saatavilla hintatietoja. Käyvän arvon on oltava mahdollisimman lähellä yhtiön omaisuutta ja kerättyjä markkinatietoja. Jos kerättäviä tietoja ei ole, kirjanpitäjien on yksinkertaisesti arvioitava kohteen arvo havaituista arvoista, jotka on otettu useilta aktiivisten markkinoiden pisteiltä.
Pahin tilanne omaisuuserien käyvän arvon prosessissa on, kun aktiivisia markkinoita ei ole käytettävissä eikä havaittavia tietoja ole. Tässä skenaariossa kirjanpitäjien on tarkasteltava omaisuuserän hankintamenoa ja käypää arvoa voidakseen esittää käyvän arvon. Ainoastaan sisäisten tietojen käyttö tässä on hyväksyttävää vain silloin, kun ulkoisten tietojen kerääminen on liian kallista hankittavaksi omaisuuden käyvän arvon määrittämiseksi. Kirjanpitäjien on kuitenkin luotava käypä arvo, jonka mahdollinen halukas ostaja maksaisi tuotteesta. Siksi erittäin alhaiset tai erittäin korkeat arviot ovat tyypillisesti kyseenalaisia.