Miten MBE -pisteet tulkitaan?

Monivaiheisen baaritutkimuksen (MBE) pisteitä tulkitaan ottamalla testauslaitoksen antama skaalattu pistemäärä osana tutkittavan testituloksia ja vertaamalla sitä MBE -pisteiden rajaan siinä tilassa, jossa tutkittava suorittaa baarikokeen. Jos skaalattu pistemäärä on korkeampi kuin raja, tutkittava on läpäissyt kokeen monivaiheisen osan. Tarkasteltavan on myös määritettävä MBE -pisteille annettu paino valtion osavaltion baaritutkimusprosessissa. Jotkut valtiot painavat MBE: tä 50 prosenttiin baarikokeen läpäisemiseen tarvittavasta kokonaispistemäärästä, ja toiset valtiot antavat MBE -pisteille vähemmän painoa.

Yhdysvalloissa kukin osavaltio määrittää asianajajien lupakirjojen pätevyyden harjoittaa ja hallita omaa asianajajakokeensa. MBE on standardoitu monivalintakokeet, jotka on suunnitellut asianajajien kansallinen neuvosto ja joita valtio voi käyttää osana baarien hyväksymisprosessiaan. Se testaa tietoa perustuslaillisen oikeuden, sopimusten, rikosoikeuden, todisteiden, kiinteän omaisuuden ja väärinkäytösten monikansallisista sovelluksista. Useimmat osavaltiot hallinnoivat baarikokeita kahdessa osassa käyttämällä MBE: tä yleisen oikeudellisen tiedon testaamiseen ja essee-osaa valtiokohtaisen tiedon testaamiseen. Osavaltiot antavat sitten painon jokaiselle kokeen osalle, jotta voidaan määrittää yleiset tilapalkki -tentit.

MBE sisältää 200 kysymystä, joista 190 lasketaan tutkittavan raakapisteisiin. Raakapisteet käsitellään tilastollisessa prosessissa, jota kutsutaan yhtälöksi, jossa testauslaitos määrittää vaikeusasteen jokaiselle kokeen kysymykselle. Kahdella tutkittavalla voi olla sama raakapistemäärä tai he ovat saaneet saman määrän kysymyksiä oikein, mutta kysymysten vaikeustaso saattaa tarkoittaa, että molemmilla on erilaiset skaalautuneet pisteet. Raakapisteisiin sovellettavissa tilastollisissa laskelmissa on hieman enemmän, jotta ne muutetaan skaalatuiksi pisteiksi, mutta testauslaitos ei julkaise tarkkaa kaavaa.

Equating on suunniteltu säätelemään MBE -pisteitä kullekin testiistunnolle vaikeuksien mukaan siten, ettei yhdelläkään tutkittavalla ole etua tai haittaa ottamalla testistä helpompaa tai vaikeampaa versiota. Prosessin on tarkoitus varmistaa, että koko testi päättyy samaan yleiseen vaikeustasoon testausistuntojen aikana, vaikka todelliset kysymykset muuttuvat. Sen pätevyys riippuu kuitenkin subjektiivisesta arvioinnista kunkin kysymyksen vaikeudesta.