Joku, joka haluaa tulla endokrinologiksi, joutuu suorittamaan lääkärikoulutuksen ja suorittamaan sitten lisäsertifikaatin endokrinologian alalla. Tämä on pitkä prosessi, joka kestää yli 10 vuotta. Sertifioinnin jälkeen endokrinologi hoitaa ihmisiä, joilla on endokriiniseen järjestelmään liittyviä häiriöitä, mukaan lukien hormonaalinen epätasapaino, hormonaaliset syövät ja diabetes. Endokrinologit tarjoavat myös hormonihoitoa ihmisille, kuten vaihdevuosien naisille ja transsukupuolisille miehille ja naisille, jotka käyttävät hormoneja osana siirtymäprosessia.
Ensimmäinen askel henkilölle, joka aikoo ryhtyä endokrinologiksi, on perustamisen tekeminen lukiossa. Hyvä perusta matematiikassa ja luonnontieteissä antaa opiskelijalle enemmän vaihtoehtoja, kun hän hakee perustutkinto -oppilaitoksiin, ja helpottaa myös opiskelijan menestymistä suunnitelmassa tulla endokrinologiksi. Opiskelijoiden tulee hakea korkeakouluihin ja yliopistoihin, jotka tarjoavat esilääketieteen ohjelmia tai joiden tiedetään olevan vahvoja tieteissä, ja jos mahdollista, heidän tulisi myös harjoittaa harjoittelumahdollisuuksia laboratorioissa ja lääketieteellisissä toimistoissa opiskeluaikanaan.
Perustutkinto on mahdollista hakea lääketieteelliseen kouluun, seuraava askel kohti endokrinologiksi tuloa. Lääketieteellisten oppilaitosten hakemukset edellyttävät yleensä pääsykokeen läpäisemistä hakumateriaalien lähettämisen ja haastattelun lisäksi. Lääkärikoulun päätyttyä lääkärin, joka haluaa tulla endokrinologiksi, on haettava sisätautilääkäriasemille, koska endokrinologia on sisätautien osa -alue.
Sisätautilääkäriksi ryhtyminen kestää kolmen vuoden koulutuksen, jolloin alkava endokrinologi voi hakea hallituksen sertifikaattia ja hakea endokrinologian apurahaa. Apurahan aikana lääkäri saa erityiskoulutusta endokrinologiasta ja oppii taitoja, jotka ovat arvokkaita potilaiden hoidossa. On myös mahdollista jatkaa uraa lasten endokrinologina hoitamalla lasten endokriinisen järjestelmän häiriöitä.
Kun joku on tullut endokrinologiksi, on tavallista hakea liittymistä ammattijärjestöihin. Jäsenyys tällaisissa organisaatioissa tarjoaa lääkäreille mahdollisuuden verkostoitua, pääsyn ammattilehtiin ja kutsuja konferensseihin, joiden avulla voidaan pysyä ajan tasalla alan viimeisimmän tutkimuksen kanssa. Tällaisen organisaation jäsenenä olemisesta on hyötyä myös työnhaussa, sillä ammatillisia pätevyyttä omaavia henkilöitä palkataan todennäköisemmin ja he saavat korkeampaa korvausta kuin ihmiset, joilla ei ole niitä.