Rahoitusmaailmassa maksukyvyttömyysriskipreemio on summa, joka sijoittajan on maksettava korvauksena sijoittamisesta arvopaperiin, joka saattaa laiminlyödä maksuvelvoitteensa. Se määritetään tunnistamalla ensin jonkinlainen riskitön sijoitus ja korko, jonka se tuo sijoittajille. Tämä korko vähennetään keskimääräisestä tuottoprosentista samantyyppisille arvopapereille kuin tutkittava, jotta saadaan maksukyvyttömyysriskipreemio. Sijoittajat, jotka haluavat sisällyttää laskelmiinsa myös volatiliteetin, saattavat myös haluta kertoa riskipreemion beta-arvolla, joka mittaa arvopaperin volatiliteettia muihin sen omaisuusluokkaan kuuluviin arvoihin verrattuna.
Ajatus riskipreemiosta tulee esiin selvimmin, kun sijoittajat ostavat joukkovelkakirjoja. Joukkovelkakirjalainan ostavalla sijoittajalla on yleensä oikeus säännöllisiin korkomaksuihin sekä joukkovelkakirjasta maksetun preemion mahdolliseen palautukseen. Tätä takaisinmaksua ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, jos joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijaa kohtaa taloudellinen onnettomuus, joka voi johtaa siihen, että hän laiminlyö maksuvelvollisuutensa. Koska tämä riski on olemassa, sijoittajat vaativat yleensä liikkeeseenlaskijalta maksukyvyttömyysriskipreemion tasapainottaakseen järjestelyä.
Maksukyvyttömyysriskipreemiota määritettäessä on otettava huomioon kaksi pääprosenttia. Ensimmäinen on riskitön tuotto, joka on vähäriskisestä sijoituksesta, kuten valtion varoilla taatuista valtion obligaatioista, saatu keskimääräinen tuotto. Lisäksi on määritettävä keskimääräinen tuotto, joka on samantyyppisiltä sijoituksilta odotettavissa oleva tuotto. Kun otetaan näiden kahden koron välinen erotus, saadaan riskipreemio.
Kuvittele esimerkiksi, että joukkovelkakirjalainan ostavan sijoittajan valitsema riskitön korko on kolme prosenttia. Keskimääräinen tuotto ostettavalle joukkovelkakirjatyypille on 10 prosenttia. Tällöin maksukyvyttömyysriskipreemio on 10 prosenttia miinus kolme prosenttia eli seitsemän prosenttia. Tämä tarkoittaa, että sijoittaja pyytää seitsemän prosenttia ylimääräistä tuottoa kolmen prosentin riskittömän koron lisäksi maksukyvyttömyysriskin kompensoimiseksi.
Tietenkin tietyn arvopaperin volatiliteetti voi myös vaikuttaa maksukyvyttömyysriskipreemioon. Tästä syystä sijoittajat voivat sisällyttää beetan laskelmiinsa. Beta, joka perustuu asteikkoon yksi, mittaa kuinka paljon enemmän tai vähemmän epävakaa arvopaperi on verrattuna muihin saman luokan arvopapereihin. Jatkaen edellistä esimerkkiä, kuvittele, että sijoittajan ostaman joukkovelkakirjalainan beeta-arvo on 1.2, mikä tarkoittaa, että se on 20 prosenttia volatiilimpi kuin muut luokassaan, mikä lisää riskiä. 1.2:n beetan kertominen aiemmin määritetyllä seitsemän prosentin korolla tarkoittaa, että kyseisen joukkovelkakirjalainan riskipreemio hyppää 8.4:ään.