Poistokaavoja käytetään laskettaessa arvo, jonka liikeyritys menettää jokaisen käyttövuoden aikana. Jokainen käytetty poistokaava perustuu erilaisiin poistomenetelmiin, jotka määräytyvät poistotyypin mukaan. Kun kaava on päätetty, poistot lasketaan liittämällä kyseisen omaisuuserän kustannukset ja omaisuuserän arvioitu käyttöikä. Kolme suosittua poistomenetelmää ovat tasapoisto, pienenevän saldon menetelmä ja vuosien summan numero -menetelmä.
Yrityksen hallussa oleva omaisuus yli vuoden ajan menettää arvonsa käytön aikana. Tämä kirjanpitoperiaate tunnetaan poistoina, ja se on yrityksille ratkaiseva käsite, koska niiden sallitaan sisällyttää omaisuuserän poistojen määrä tuloslaskelmaansa kuluksi ja siten tarjota verovähennystä. Eri poistomenetelmät sisältävät poistokaavoja, joita käytetään laskettaessa, kuinka paljon hyödykkeestä poistetaan vuosittain.
Suora poistomenetelmä tarjoaa yksinkertaisimman poistokaavan. Vuosittaisten poistojen laskemiseksi jaa omaisuuserän kustannukset niiden vuosien kanssa, joiden oletetaan olevan käytössä. Esimerkiksi omaisuuserä ostetaan 2,000 2,000 dollarilla (USD), ja sen arvioidaan kestävän viisi vuotta. Tässä tapauksessa 400 XNUMX USD jaetaan viidellä, mikä tarkoittaa, että kyseisen omaisuuden vuotuiset poistokulut ovat XNUMX USD.
Kun tasapoistomenetelmä sallii samat poistokulut vuosittain, muut menetelmät, kuten pienenevän saldon menetelmä, mahdollistavat suurimman poistokustannuksen omaisuuserän ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen yhä vähemmän jokaisena seuraavana vuonna. Laskevan saldon menetelmän kaava määräytyy kiinteän poiston mukaan, joka kerrotaan omaisuuserän hankintamenon saldolla. Esimerkiksi omaisuuserän, jonka kustannukset ovat 1,000 40 USD ja jonka poistoprosentti on 400 prosenttia, poistot ensimmäisen vuoden aikana 1,000 USD: lla tai 0.4 0.4 USD kerrottuna 600: llä. Seuraavana vuonna 240 kerrotaan omaisuuserän kustannusten saldolla, joka ensimmäisen vuoden poiston jälkeen on XNUMX dollaria, jolloin toisen vuoden poistokustannukset ovat XNUMX dollaria.
Vuosien summan numeromenetelmällä laskeminen edellyttää objektin käyttövuosien numeroiden laskemista yhteen poistoasteiden määrittämiseksi, joka vaihtelee vuosittain. Esimerkiksi omaisuuserä, jonka elinikä on neljä vuotta, tuottaa numeroiden summan, joka on 10 tai yksi plus kaksi plus kolme plus neljä. Ensimmäisen vuoden kurssi on 0.4 tai neljä jaettuna 10: llä, kun taas toisen vuoden kurssi on 0.3 tai kolme jaettuna 10: llä, ja tämä prosessi jatkuu jokaisen neljän vuoden ajan. Kun kullekin vuodelle on määritetty korko, se kerrotaan loppusummalla, jolloin saadaan poistokustannukset kullekin vuodelle.