Prosessi, jossa kantaja – loukkaantunut henkilö – saa korvausta huolimattomuudesta, alkaa palkkaamalla henkilövahinkoasianajaja. Henkilövahinkojen asianajaja vakuuttaa sitten, että kantaja saa asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, ja kerää todisteita väitteensä tueksi. Sovittelusta neuvotellaan kantajan puolesta, jos mahdollista, kun hoito on saavuttanut maksimaalisen lääketieteellisen parannuksen. Jos sovintoon ei päästä, kantajan on mentävä oikeudenkäyntiin ja vakuutettava valamiehistö, että hänellä on oikeus vahingonkorvaukseen.
Jotta loukkaantunut saisi korvausta huolimattomuudesta, hänen on täytynyt saada vammat jonkun huolimattomuuden seurauksena. Huolimattomuus on oikeudellinen termi, joka voi edellyttää erilaista todistustaakkaa riippuen siitä, missä lainkäyttöalueessa onnettomuus tapahtui. Siksi ensimmäinen askel kohti laiminlyönnin korvaamista on pyytää neuvoa ja neuvoja asianajajalta, joka toimii “väärinkäytöksinä” eli henkilövahinkolakina.
Kun kantaja on saanut laillisen edustuksen, hän aloittaa tai jatkaa lääketieteellistä hoitoa onnettomuuden seurauksena aiheutuneille vammoille. Asianmukaisen lääketieteellisen diagnoosin saaminen, hoito ja ennuste ovat ratkaisevia huolimattomuuden korvausvaatimuksille. Useimmissa tapauksissa uhrin saama korvaus riippuu suoraan hänen saamiensa vammojen tyypistä ja vakavuudesta.
Korvausta määritettäessä otetaan huomioon tähänastiset hoidon kustannukset sekä mahdolliset tulevat hoitokustannukset. Lisäksi vammojen emotionaalinen vaikutus kantajaan vaikuttaa usein hänen saamansa korvauksen määrään. Dokumentaatio hänen kärsimästään tuskasta ja kärsimyksestä on tärkeää.
Kun kantaja on saavuttanut pisteen, jossa lääketieteelliset palveluntarjoajat eivät voi tehdä mitään muuta parantaakseen vammoja, joka tunnetaan nimellä “maksimaalinen lääketieteellinen parannus”, asianajaja alkaa arvostella tapausta. Tapauksen arvo määritetään laskemalla yhteen kaikki menneet ja ennakoidut tulevat sairaanhoitokulut, vahingoittuneen omaisuuden korjauskustannukset ja menetetyt palkat. Subjektiivinen luku asetetaan myös kantajan aiheuttaman onnettomuuden kivun ja kärsimyksen arvoon.
Asianajaja yrittää sitten päästä tuomioistuimen ulkopuoliseen sovintoon vastaajan vakuutusyhtiön kanssa. Tämä prosessi voi kestää jonkin aikaa, koska molemmat osapuolet neuvottelevat edestakaisin yrittäessään saavuttaa molemmille osapuolille sopivan laiminlyönnin korvaussumman. Jos sovintosopimuksesta sovitaan, kantaja saa korvauksensa vähennettynä asianajajan veloittamilla kuluilla.
Jos tuomioistuimen ulkopuoliseen sovintoon ei päästä, asia siirtyy oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnissä asianajaja esittelee asian valamiehistölle. Tuomaristo päättää sitten, oliko vastaaja huolimaton, ja jos on, kuinka paljon kantaja saa korvausta huolimattomuudesta. Jos tuomaristo toteaa, että vastaaja ei ollut huolimaton, kantaja ei saa mitään.