Soijakastike on mauste, jota käytetään laajalti aasialaisessa keittiössä. Tällä ei-viskoosisella nesteellä, joka tunnetaan myös nimellä soijakastike, on voimakas suolainen maku, ja sitä voidaan käyttää säästeliäästi lisätäkseen makua monenlaisiin elintarvikkeisiin. Sen uskotaan olevan peräisin Kiinasta ja levinnyt myöhemmin Japaniin ja muille Aasian alueille. Tämän kastikkeen käyttö on sittemmin levinnyt Aasian mantereen ulkopuolelle, ja se on jopa esillä ainesosana länsimaisissa ruuissa ja mausteissa, kuten Worcestershire -kastikkeessa.
Vaikka soijakastikkeen reseptit vaihtelevat mausteiden alueellisten tuottajien välillä, ensisijaiset ainesosat ovat soijapapuja, paahdettua viljaa, suolaa ja vettä. Soijapavut höyrytetään ja sekoitetaan jauhetun paahdetun vehnän kanssa. Hiiva tai koji lisätään yleensä vehnä-soijaseokseen ja yhdistetään sitten veden ja suolan kanssa nesteen, moromin, muodostamiseksi. Kun moromi on muodostettu, viljelyprosessi alkaa.
Moromin annetaan käydä jonkin aikaa ja sitten se puristetaan erottamaan neste kiinteistä aineosista. Jäljelle jäänyt neste steriloidaan sitten ja tarkistetaan sen laatu. Jos neste, nyt soijakastike, on hyväksyttävää laatua, se pullotetaan ja toimitetaan kauppoihin.
Kuten monien perinteisten elintarvikkeiden tapauksessa, tuotantotekniikan kehitys ja tavaroiden viennin laaja kysyntä ovat vaikuttaneet perinteisiin soijakastikkeen valmistusmenetelmiin. Käymisprosessi, joka on välttämätön ainutlaatuisen maun luomiseksi, suoritettiin perinteisesti asettamalla moromi suuriin urnuihin ja antamalla auringon tehdä työ. Massatuotannon vaatimusten vuoksi tämä menetelmä korvataan usein koneohjatulla käymisellä.
Lisäksi tämän tuotteen uudet valmistusmenetelmät ovat lisänneet lisäaineiden tarvetta. Esimerkiksi soijaproteiinia käytetään usein kokonaisten soijapapujen sijasta, mikä tuottaa moromin, jolta puuttuu väri ja maku. Tässä tapauksessa on lisättävä karamellivärjäystä ja keinotekoista aromiaineita, jotta kevyt kastike saadaan nopeammin sen aito serkku.
Alueelliset reseptit soijakastikkeeseen sisältävät lisättyjä ainesosia maun, värin ja sakeuden muuttamiseksi. Joissakin kiinalaisissa versioissa esimerkiksi melassia lisätään kastikkeeseen paksumman, makeamman laadun antamiseksi. Indonesian soijakastikkeille annetaan sen sijaan erilaisia nimiä sen mukaan, ovatko ne suolaisia vai makeita. Kecap manis on indonesialainen versio, jolla on voimakas makea maku, kun taas Kecap asin on suolaisempi ja samanlainen kuin kiinalaiset lajikkeet. Muita eri makuja esiintyy havaijilaisissa, taiwanilaisissa ja korealaisissa kastikkeissa. Alueellinen mestari soijakastikkeessa on kuitenkin Japani, jossa on yli 15 lajiketta.