Parhaiden samppanjaviinirypäleiden valitseminen ei ole vaikeaa, ja ostajien on pidettävä mielessä vain muutama yksinkertainen vinkki, kun he katsovat valikoimaa kauppojen hyllyillä. Parhaissa samppanja rypäleissä ei ole jälkiä tai mustelmia, ja ne ovat kiinteitä ja mukavan tuoksuisia. Parhaat rypäleet ovat pyöreitä, täyteläisiä ja hieman pulleita pienestä koostaan huolimatta. Parhaat samppanjaviinirypäleet eivät laskeudu varsistaan, mutta ne tarttuvat lujasti varreihin. Jotta samppanjaviinirypäleet pysyisivät parhaassa kunnossa sen jälkeen, kun ne on tuotu kotiin, ne on säilytettävä jääkaapissa ja rypäleiden tuoreus voidaan säilyttää jopa viikon ajan.
Nimi “samppanjarypäle” saa jotkut ihmiset uskomaan virheellisesti, että samppanja on valmistettu näistä pienistä rypäleistä. Nämä viinirypäleet ovat itse asiassa tyyppiä nimeltä Black Corinth, jota kutsutaan myös Zante -herukkaksi kuivattuna. Nimi tulee rypäleen alkuperästä Kreikan kaupungissa Korintossa muutama tuhat vuotta sitten. Nykyään niitä kasvatetaan myös Yhdysvalloissa, Italiassa, Chilessä, Australiassa, Espanjassa, Israelissa ja Etelä -Afrikassa.
Rypäleitä käytettiin viininvalmistuksessa kauan ennen kuin ne saivat nykyajan kokkien ja tuottajien laajemman huomion 1980 -luvulla. Nykyaikaiset samppanjarypäleiden ystävät pitävät makeasta mausta ja ainutlaatuisesta koosta, joka on paljon pienempi kuin muut rypäleet. Samppanja rypäleen kokoa verrataan joskus herneen kokoon, ja hyvän kokoinen nippu mahtuu ihmisen kämmenelle.
Koska se on niin pieni, tästä siemenettömästä, tumman violetista rypäleestä on tullut suosittu koristeeksi, ja se näyttää erityisen houkuttelevalta, kun se roikkuu samppanjalasin reunasta. Niitä käytetään myös erilaisissa resepteissä, mukaan lukien riisi- ja kanaruoat, kotitekoinen jäätelö ja kakut sekä kastikkeet. Näitä rypäleitä ei pidä sekoittaa toiseen rypälelajiin, jota kutsutaan myös joskus samppanjarypäleeksi, joka on vanhempi amerikkalainen lajike, jolla on hyvin erilainen maku, joka ei ole niin makea.