Virtuaalikoneen muistia voidaan yleensä säätää virtuaalikoneen ohjausohjelmiston antamassa asetusikkunassa. Tämä on yleensä melko yksinkertainen prosessi, mutta se on yleensä suoritettava loppuun, kun virtuaalikone sammutetaan. Virtuaalikoneelle voidaan varata paljon muistia ylä- ja alarajoilla. Nämä rajoitukset perustuvat siihen, kuinka paljon hajamuistia (RAM) fyysisellä tietokoneella on käytettävissä ja kuinka paljon muistia tarvitaan virtuaalikoneessa suoritettavien tehtävien suorittamiseen.
Virtuaalikoneita ohjaa hypervisorina tunnettu isäntäohjelma, joka on ohjelma, joka toimii fyysisellä tietokoneella. Kun virtuaalikone aktivoidaan, se esittelee toisen käyttöjärjestelmän, joka on käynnissä tietokoneessa. Fyysisellä tietokoneella ja virtuaalikoneella on oltava riittävästi muistia toimiakseen kunnolla, joten virtuaalikoneen muisti on asetettava oikein. Tarvittava muistin määrä riippuu käyttöjärjestelmästä, suoritettavista sovelluksista ja kaikista asiakirjoista, jotka on tarkoitus avata tai muokata. Virtuaalikoneen muistin asianmukainen säätäminen varmistaa, että molemmissa järjestelmissä on riittävästi RAM -muistia.
Hypervisorit tarjoavat tyypillisesti säätimiä, joiden avulla käyttäjä voi määrittää tietyn virtuaalikoneen asetukset, mukaan lukien prosessorien lukumäärän, näyttötavan käsittelyn tyypin, resurssien, kuten verkkojen ja USB-porttien (Universal Serial Bus) jakamisen ja virtuaalikoneen muisti. Hypervisori voi sisältää asetuksia, jotka jakavat muistin tasapuolisesti isäntätietokoneen ja virtuaalikoneen välillä, ja toisinaan voi jopa suositella muistiasetusta optimaalisen toiminnan varmistamiseksi. Useimmiten käyttäjä voi – ja usein valitsee – määrittää manuaalisesti virtuaalikoneen muistin määrän.
Samoin virtuaalikoneet, joita ajetaan palvelimina, voivat säätää RAM -muistiaan suunnilleen samalla tavalla kuin pöytäkoneella tai kannettavalla tietokoneella toimiva virtuaalikone. Näitä virtuaalikoneita ajetaan myös hypervisorin kautta, joten muistin säätöprosessi on lähes identtinen palvelimia käytettäessä. Suurin ero löytyy palvelinpuolen tietojenkäsittelyn usein asettamista vaatimuksista ja virtuaalikoneen muistin asettamisesta vastaavasti.