Huonon asennon vaikutukset juoksuun voivat sisältää väsymystä, vammoja ja tehottomia kehon liikkeitä. Hyvä juoksuasento voi kuitenkin parantaa hapen virtausta ja juoksuaikoja. Tämä alkaa todennäköisesti päästä ja hartioista, jotka on usein kallistettava ylöspäin ja pidettävä löysänä ja matalana. Vartalon on usein oltava pitkä ja suora, ja sen käsivarret liikkuvat taakse- ja eteenpäin pitäen samalla vartalon lähellä. Juoksijoiden tulisi myös minimoida pomppiminen, laskeutua jalkojen palloihin ja pitää mukavat askeleet.
Oikea juoksuasento voi olla avain energian säästämiseen ja vauhdin ylläpitämiseen. Asento voi auttaa estämään vammoja, lihasjännityksiä ja eteenpäin kaatumisia, jotka kaikki voivat haitata juoksijan harjoittelua. Rento ja pystyasento voi myös parantaa hapen virtausta ja estää rypistyneen hengityksen. Jotkut juoksijat noudattavat suhdetta 3/3, joka vastaa sisäänhengitystä kolme vaihetta ja uloshengitystä kolme vaihetta, estääkseen hapen menetyksen ja pitääkseen asennon pystyssä.
Hyvä juoksuasento alkaa todennäköisesti päästä ja hartioista. Pään kallistus määrää usein yleisen asennon, mikä puolestaan voi määrittää juoksun tehokkuuden. Esimerkiksi pään pitäminen alhaalla voi aiheuttaa ylävartalon rypistymistä, mikä heikentää hengitystä ja verenkiertoa. Myös jalkojen ja käsivarsien on ehkä työskenneltävä lujemmin pitääkseen kehon eteenpäin.
Toisaalta pään kallistuksen ylläpitäminen voi auttaa suoristamaan kaulan ja selän. Pään kallistus ja katse ovat usein yhteydessä toisiinsa, joten juoksijat saattavat haluta pitää silmänsä luonnollisesti eteenpäin ilman, että leuka lepää tai venyy. Tämä asento voi myös auttaa juoksijaa seuraamaan hengitys- ja juoksutekniikoita, joita on ehkä säädettävä harjoituksen aikana.
Kun pää ja kaula ovat luonnollisessa, mukavassa kulmassa, hartiat voivat auttaa rentouttamaan ylävartaloa. Niiden tulisi pysyä vaakasuorassa eikä kaatua jokaisen askeleen kanssa. Juoksijoilla voi myös olla taipumus pitää hartiat korkealla, mikä aiheuttaa usein jännitystä. Rentoutuessaan ja olkapäiden ollessa löysät ja matalat, hartiat voivat kuitenkin minimoida juoksun. Vaikka väsymys juoksun aikana saattaa nostaa hartiat ylös, juoksijoiden tulisi ravistaa niitä irti.
Juoksuasentoon liittyy usein vartalo, johon todennäköisesti vaikuttavat pään ja hartioiden asennot. Suora vartalo voi luoda optimaalisen keuhkojen kapasiteetin, tukea alaselkää ja parantaa askeleen pituutta. Jokaisen hengityksen tulee pitää vartalo suorana lievittää nivelten ja jalkojen painepisteitä. Jotkut juoksijat kuvittelevat kantavansa heliumpalloa päässään saadakseen oikean ylävartalon kohdistuksen.
Juoksijan on usein kiinnitettävä huomiota myös aseisiin. Käsivarsien kääntö toimii usein jalan askeleella liikuttaakseen juoksijaa eteenpäin. Lisäksi kädet hallitsevat usein ylävartalon jännitystasoja. Juoksuasento voi siis hyötyä löysistä käsistä, joissa sormet koskettavat kevyesti kämmeniä. Käsivarsien tulisi myös heilua eteenpäin ja taaksepäin eikä kehon edessä tai sivuille kyynärpäät lähellä vartaloa.
Huono juoksuasento on usein sellainen, jossa keho rasittaa itseään. Aseet voidaan kääntää ulospäin esimerkiksi sisäänpäin. Tämä voi luoda tuulen vastusta ja saada jalat työskentelemään lujemmin. Samoin, jos pää, hartiat tai vartalo eivät ole ylöspäin suuntautuneet, juokseminen voi vaarantua. Sen sijaan lievä eteenpäin kallistuminen nilkoista voi auttaa parantamaan juoksutekniikoita, pitämään kehon suorana ja tarjoamaan mukavamman harjoittelun.
Muut juoksuvinkit koskevat usein pomppimista, jalan iskua ja askelta. Yleensä ehdotetaan, että juoksijat yrittävät minimoida pomppimisen, jotta vältetään lihasten väsyminen. Lisäksi jalan iskun tulisi yleensä kohdistua jalkojen palloihin vammojen minimoimiseksi. Kasvava trendi paljain jaloin juoksemisen auttaa juoksijoita välttämään laskeutumista kantapäähänsä pitäen samalla jalanjäljet kehon alla tai hieman sen takana.
Juoksut vaihtelevat huomattavasti juoksijoiden välillä. Pitkät askeleet voivat olla suotuisia, jos ne eivät kannusta ylikierroksiin, mikä voi johtaa vammoihin ja huonoon asentoon. Jotkut juoksijat jättävät huomiotta jokaisen yksittäisen askeleen ja pyrkivät sen sijaan jalkojen liikevaihtoon, joka mahdollistaa 85–90 askeleen minuutissa.