Kiihtyvyysanturi on laite, joka mittaa muodon kiihtyvyyttä. Moniakselinen kiihtyvyysanturi pystyy mittaamaan kiihtyvyyttä joko kahdella tai kolmella akselilla, mikä puolestaan mahdollistaa liikkeen mittaamisen erittäin tarkasti. Vaikka yhden akselin kiihtyvyysanturilla on käyttöä lääketieteessä ja tekniikassa, yksi moniakselisen kiihtyvyysanturin yleisimmistä käyttötavoista on elektronisessa pelaamisessa.
Kiihtyvyysmittarilla mitattu kiihtyvyyden muoto tunnetaan oikeaksi kiihtyvyydeksi. Tämä on kiihtyvyyden taso, kun on otettu huomioon painovoiman aiheuttamat vapaapudotusvaikutukset. Itse asiassa kiihtyvyysanturi mittaa kiihtyvyyttä, jonka ihmiset voivat tuntea.
Monen tyyppiset kiihtyvyysmittarit mittaavat vain kiihtyvyyttä – ja vuorostaan liikettä – yhdellä akselilla. Eli liikettä yhteen pariin vastakkaisiin suuntiin, kuten edestakaisin. Jokaiselle esineelle on tietysti kolme akselia, jotka voidaan ilmaista edestakaisin, vasemmalle ja oikealle sekä ylös ja alas. Kehittyneemmät kiihtyvyysmittarit voivat mitata kahdella tai kaikilla kolmella näistä akselista.
Sekä yksi- että moniakselista kiihtyvyysanturia voidaan käyttää suunnittelutarkoituksiin. Se voi esimerkiksi mitata rakennuksen tärinää, kun se altistuu sellaisille voimille, kuten sen poikki kävelevät ihmiset, sen päälle putoavat roskat, voimakkaat tuulet tai maanjäristys. Nämä mittaukset voivat puolestaan auttaa arvioimaan parhaan suunnitelman tällaisten tapausten kestämiseen sekä saavuttamaan tasapainon tällaisten riskien kestävyyden välillä ilman, että niistä tulee kohtuuttoman kalliita.
Kiihtyvyysmittaria voidaan käyttää myös lääketieteellisiin tarkoituksiin. Näihin kuuluu antureiden luominen, jotka auttavat hätäapuhenkilöstöä tekemään rintakehän paineita tasaisella syvyydellä. Muita lääketieteellisiä käyttötarkoituksia ovat urheilukellot, jotka voivat mitata sekä nopeutta että matkaa juoksijalle.
21-luvun moniakselisten kiihtyvyysantureiden korkeaprofiilisin käyttö on videopelaamisessa. Joissakin tapauksissa tämä edellyttää kädessä pidettävän näytön kallistuksen mittaamista, esimerkiksi perinteisesti puisen labyrinttilelun elektronisissa versioissa. Muissa tapauksissa kiihtyvyysmittarit mittaavat langattoman kädessä pidettävän ohjaimen liikettä, joka voi simuloida pelin sisäistä kohdetta, kuten tennismailaa tai golfmailaa. Tämän ansiosta soitin voi realistisesti suorittaa näytöllä näkyvän toiminnon pelkän painikkeiden painamisen sijaan.