Endoplasminen verkkokalvo (ER) on putkien ja rakkuloiden eli kuljetusmolekyylien verkko eläinsolun sisällä ytimen vieressä. Endoplasmisen verkkokalvon päätoimintoihin kuuluu proteiinimolekyylien syntetisointi; lipidien ja rasvojen, kuten kolesterolin, syntetisointi; sekä lääkkeiden ja lääkkeiden aineenvaihdunta. Koska on olemassa kahta erilaista endoplsmista verkkokalvoa – karkea ja sileä ER -, jokainen tyyppi keskittyy eri toimintoihin. Endoplasmisen retikulumin tehtäviin kuuluu myös proteiinimolekyylien kuljettaminen, jotka siirretään sytoskeletonia pitkin kohti sopivaa paikkaa solun sisällä, pienien kuljetusjärjestelmien kautta, joita kutsutaan vesikkeleiksi.
Karkea endoplasminen verkkokalvo liittyy yleisesti proteiinien syntetisointiin ja proteiinimolekyylien kuljettamiseen solun eri osiin. Karkean ER: n kalvo on täynnä ribosomeja, jotka ovat komponentteja, jotka tuottavat proteiineja niiden rakennuspalikoista, aminohapoista. Kun proteiini on syntetisoitu karkean ER: n kautta, se erittyy sitten organellin ydinvaipasta ja rakkuloihin. Nämä rakkulat ovat pieniä osastoja, jotka siirtävät proteiinimolekyylejä alas solun luurankoa pitkin, joka koostuu sytoplasmasta ja joka siirtää molekyylejä solun läpi haluttuun kohteeseen.
Yhdistettynä solun ydinvaippaan sileä endoplasminen verkkokalvo syntetisoi muun muassa steroidihormoneja, kuten kolesterolia. Muita sileän endoplasmisen verkkokalvon toimintoja ovat lipidien tai rasvojen valmistus, mikä on tärkeää solukalvon vakauden kannalta. Sileä ER auttaa myös metaboloimaan hiilihydraatteja, joka on elintarvikkeissa oleva pääravintoaine ja jota käytetään kehon energialähteenä. Sileä endoplasminen verkkokalvo voidaan erottaa karkeasta sen sileän rakenteen ja nastoitettujen ribosomien puuttumisen vuoksi.
Endoplasminen verkkokalvo toimii myös metaboloimalla lääkkeitä ja lääkkeitä muuttamalla tiettyjä entsyymejä. ER on tärkeä tiettyjen yhdisteiden kehon myrkyllisyyden poistamiseksi, ja tässä tulee esiin maksasolujen endoplasminen verkkokalvo. Endoplasmisen verkkokalvon toiminnot eivät ole tärkeitä vain siksi, että ne auttavat hajottamaan tiettyjä yhdisteitä, vaan koska ne auttavat tuottamaan proteiineja ja rasvoja, jotka ovat tärkeitä solukalvojen vakaudelle ja solujen väliselle viestinnälle. Nämä komponentit toimivat myös kehon energialähteinä ja helpottavat aineenvaihduntaa solun sisällä.