Työsuhteet ovat urapolkuja korkeakoulussa, jotka johtavat kokopäiväisiin, pysyviin tehtäviin professoreina ja eroavat säännöllisin väliajoin neuvoteltuista ei-virka-ajoista. Nämä työpaikat ovat taattuja, ja vakituista professoria ei yleensä voida irtisanoa tai lomauttaa, paitsi äärimmäisissä olosuhteissa, kuten silloin, kun koko akateeminen osasto poistetaan yliopistosta. Suurin osa uusista työntekijöistä aloittaa tehtävänsä apulaisprofessoreina ja siirtyy sitten apulaisprofessoreiksi ja lopulta tulee täysprofessoreiksi. Monissa yliopistoissa apulaisprofessorien odotetaan saavuttavan tietyn määrän opetus- ja tutkimustavoitteita, ja edistymistä arvioidaan ennen kuin ylennys myönnetään apulaisprofessorille ja lopulta täysprofessorille. Vaikka täysprofessorit saavuttavat toimikauden ja siihen liittyvän työturvallisuuden, kaikki toimikaudet eivät johda taattuihin tehtäviin, ja apulaisprofessorit voidaan erottaa, jos he eivät täytä odotuksia.
Äskettäin palkatut professorit aloittavat virkakaudet koeajalla, ja heidän edistymistään tarkastellaan ennalta määrätyn aikataulun mukaisesti. Usein heidät palkataan yhden tai kolmen vuoden alkusopimukseen, jossa määritellään tavoitteet, jotka professorin on saavutettava opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Alustavan nimityksen jälkeen apulaisprofessorin edistymistä arvioi lautakunta, joka koostuu akateemisen osaston johtajasta, nimeltään laitoksen puheenjohtaja, ja muut laitoksen tiedekunnat. Tarkastuslautakunta arvioi apulaisprofessorin edistymistä ja päättää, uusitaanko sopimus vai irtisanotaanko se.
Toimeksiantourakoita koskevat sopimukset voidaan uusia toiselle apulaisprofessorille tai tarjota uusi sopimus apulaisprofessorin tehtävään. Usein tiedekunnan jäsen on sidoksissa ylennykseen apulaisprofessoriksi. Kumppani tarkastetaan tyypillisesti toisella määrätyllä ajanjaksolla, yleensä useita vuosia, arvioidakseen, onko ylennys täysprofessoriksi sopiva. Tämä katsaus on samanlainen kuin apulaisprofessoreiden tarkastelu, ja siinä arvioidaan opetustuloksia, julkaistua tutkimusta ja muita akateemisen kurinalaisuuden vaikutuksia.
Kun toimikaudet johtavat vakituisiin tehtäviin, yliopistot tyypillisesti jatkavat toimikauden tarjontaa vuosittain. Täysprofessorit eivät välttämättä saa huomattavaa palkankorotusta ylennyksen ohella, mutta he toimivat yleensä mentorina junioriopettajille ja jatko -opiskelijoille. Täysprofessoreilla on siksi kevyempi opetuskuorma ja he opettavat yleensä korkeamman tason kursseja, kun taas avustajat ja avustajat vastaavat johdanto- ja keskitason oppitunneista. Täysprofessorit osallistuvat myös tohtorintutkinnon jäseniksi ja arvioivat jatko -opiskelijoiden suorituksia.