Mitkä ovat erilaiset harhaluulot?

Virhe on looginen virhe, joka mitätöi käytetyn argumentin. Kaikentyyppiset virheet yrittävät väittää väitteen totuuden epäloogisen oletuksen perusteella. Yleisimpiä harhaanjohtamistyyppejä ovat muun muassa valitus auktoriteettiin, tietämättömyydestä johtuva väite, koostumuksen virheellisyys ja korrelaatio viittaa syy -yhteysvirheeseen. Vaikka on olemassa muitakin harhaluuloja, nämä muut tyypit ovat enimmäkseen näistä johdettuja tai ne eivät ole yhtä selvästi yhteydessä muodolliseen loogiseen ja retoriseen argumenttiin.

Valitus viranomaisiin on yksi yleisimmistä harhaluuloista. Siihen liittyy pohjimmiltaan väite, joka perustuu oletukseen, että jos auktoriteetin omaava henkilö uskoo ajatukseen, sen on oltava totta pelkästään kyseisen henkilön auktoriteetin perusteella. Jos esimerkiksi optisen fysiikan asiantuntija väittää, että taivas ei ole sininen vaan vihreä, ja hän käyttää vain valtaansa optisena fyysikkönä todistaakseen asian, hän vetoaa auktoriteettiin. On selvää, että kaikki auktoriteettiin kohdistuvat vetoomukset eivät ole vääriä, mutta harhaluulo väittää, että todellinen syy väitteen totuuden vahvistamiseen johtuu sen esittäjän auktoriteetista riippumatta asian todellisesta totuudesta.

Samalla tavalla tietämättömyydestä saatu väite sekoittaa väitteen totuuden ja sen perustavan luonteen välisen yhteyden. Tietämättömyyden väite sanoo, että väitettä ei voida osoittaa vääräksi, joten sen on oltava totta. Tietämättömyydestä saatua väitettä käytetään useimmiten negatiivisiin lopputuloksiin, kuten ”Muukalaisia ​​ei ole olemassa”. Koska on mahdotonta todistaa, että jotain ei ole olemassa, tietämättömyyden väite vaatisi, että ulkomaalaisia ​​on olemassa, ja ainoa todiste siitä, että väitettä ei voida osoittaa vääräksi. Väite, että ulkomaalaisia ​​ei ole olemassa, voi olla totta, mutta se, että sitä ei voida todistaa, ei ole todiste siitä, että se on väärä.

Sävellyksen virheellisyys edellyttää yhtä tosiasiallisesti totta elementtiä, joka viittaa siihen, että koko väite on totta yhdistämällä. Samalla tavalla korrelaatio merkitsee syy -virheellisyyttä, joka käyttää argumentin kahden todellisen elementin välistä linkkiä ehdottaakseen, että yksi elementti aiheuttaa suoraan toisen. Esimerkiksi argumentti, joka väittää yhteyden hyvien arvosanojen ja hyvän käyttäytymisen välillä, on syy -yhteys, ja hyvät arvosanat luovat hyvän käyttäytymisen. Tiedot osoittavat linkin näiden kahden elementin välillä, mutta harha johtuu mahdollisuudesta, että hyvä käyttäytyminen voi myös aiheuttaa hyviä arvosanoja.