Havaitseminen tapahtuu, kun ihmiskeho tulkitsee ulkoisesta ympäristöstä saamansa signaalit. Pohjimmiltaan kaikki tärkeimmät aistit – näkeminen, kuulo, maku, kosketus tai haju – suodatetaan havainnon kautta. Kun yksilöllä on vaikeuksia tulkita minkä tahansa aistinvaraista tuloa hermoston poikkeavuuksien, lääkkeiden tai muiden tekijöiden vuoksi, tuloksena on havaintohäiriöitä, joita usein kutsutaan laajasti aistien käsittelyhäiriöiksi. Erityisiä havainto -ongelmia ovat näköhäiriöt ja kuuloiset havaintohäiriöt, kuten kohteiden katsominen väärässä järjestyksessä tai kyvyttömyys erottaa ääniä. Kosketus-, maku- tai hajuherkkyyden menettäminen ovat myös mahdollisia havainto -ongelmia.
Visuaaliset havainto -ongelmat vaikuttavat siihen, miten yksilö tulkitsee silmiin kohdistettuja ärsykkeitä. Yksi yleinen ongelma ilmenee objektien järjestämisessä tai sijoittelussa. Monet ihmiset esimerkiksi kääntävät kirjaimia kääntäessään sanaa, kun taas toiset saattavat sekoittaa reittiohjeet ja havaita kohteen olevan vasemmalla, kun se on oikealla. Samanlaisia vaikeuksia saattaa ilmetä kahden tai useamman kohteen välisen etäisyyden arvioimisessa tai liikkeiden koordinoinnissa visuaalisten ärsykkeiden perusteella. Joillakin ihmisillä on jopa vaikeuksia tunnistaa esineitä tavallisista ominaisuuksista, kuten muodosta tai koosta.
Kuulon havainto -ongelmat sen sijaan pyrkivät vaikeuttamaan korvasta kerättyjen ärsykkeiden tulkintaa. Siten äänet koetaan epänormaalisti. Yksilöllä voi olla vaikeuksia selvittää sekä hienovaraisia että suuria ääni -eroja vamman vakavuudesta riippuen. Äänien vahvistusta voidaan tulkita myös väärin, mikä johtaa taustaääniin, jotka ylittävät läheiset äänet tai äänet, jotka ovat epätavallisen nopeutettuja tai hidastettuja. Lisäksi sanojen äänet voidaan havaita sekvenssin ulkopuolella tai sekoittaa yhteen.
Muut aistit – maku, kosketus ja haju – voidaan myös luokitella erillisiksi havaintohäiriöiksi, kun aistien syöttö ja tulkinta on estetty. Näiden erityisten ongelmien pääasiallinen ilmentymä ilmenee, kun herkkyys joko lisääntyy tai vähenee. Toisin sanoen kyky maistaa, tuntea ja haistaa ovat epätavallisen teräviä tai himmeitä. Tällaisissa tapauksissa eri ärsykkeiden erottaminen voi olla vakavasti häiriintynyttä tai jopa olematonta.
Käsitysongelmat voidaan myös tunnistaa oppimisvaikeuksiksi monilla alueilla, mikä oikeuttaa kärsivän yksilön erikoiskoulutukseen. Esimerkiksi henkilö, joka sekoittaa visuaalisesti sanojen kirjainten sijoittelun, ei voi tallentaa ja tallentaa sanaa oikein aivoihin. Seurauksena oleva lukihäiriö heikentää yksilön kykyä lukea ja ymmärtää tietoja oikein. Avain käsitysongelmien korjaamiseen jäsennellyssä ympäristössä on usein ärsykkeiden yksinkertaistamisessa ja ulkoisten häiriötekijöiden vähentämisessä.