Kauhufiktio on kirjallisuusluokka, jossa tarina on suunniteltu pelottamaan tai muuten kauhistamaan lukijaa. Tarina seuraa melkein aina jonkinlaista kerrontakaarta, jossa on esitys, nouseva toiminta, huipentuma, päätöslauselma ja kielto, vaikka tätä juonirakennetta voidaan muuttaa. Kerronta voidaan tehdä mistä tahansa näkökulmasta, vaikka ensimmäisen ja kolmannen persoonan kertomukset ovat yleisimpiä.
Yliluonnollinen kauhufiktio on yksi yleisimmistä kauhutarinoista. Nämä tarinat keskittyvät yleensä olentoihin tai tilanteisiin, jotka ovat olemassa ihmiskunnan ulkopuolella. Haamut ja hirviöt kuuluvat tähän luokkaan, ja kauhufiktio on tässä tapauksessa usein pelottavaa, koska päähenkilöllä ei ole tarvittavaa tietoa yliluonnollisen olennon voittamiseksi tai muutoin välttämiseksi. Yliluonnollinen olento on usein paljon voimakkaampi kuin ihmiset, vaikka olennolla on usein jonkinlainen heikkous, joka johtaa lopulta sen tuhoon. Esimerkiksi vampyyritarinoissa keskitytään olentoihin, jotka ovat monissa tapauksissa vahvempia ja älykkäämpiä, mutta he ovat heikentyneitä tai kukistettuja auringonvalossa.
Psykologinen kauhufiktio esittää tilanteen, joka vaikuttaa päähenkilön kykyyn ajatella selkeästi. Koko tarinan tapahtumat eivät usein ole mahdollisia todellisuudessa, mutta hahmo kokee ne ja siksi usein epäilee järjensä. Psykologinen fiktio keskittyy ensisijaisesti ihmisen mielen toimintaan ja tilanteisiin tai tapahtumiin, jotka voivat muuttaa mielen kykyä toimia oikein.
Joskus kauhufiktio keskittyy ihmisiin tai tapahtumiin, jotka voisivat toteutua todellisuudessa. Tarina on silloin yleensä melko kauhea, ja siihen liittyy joskus murhaa, silpomista, rituaaliuhria tai muita kauhistuttavia tilanteita, jotka voivat vahingoittaa tai tappaa ihmisen. Tällaiset tarinat keskittyvät usein epävakaisiin antagonisteihin, joilla on taipumus murhaan tai kidutukseen.
Perinteinen kansanperinne keskittyi usein kauhistuttavaan tai yliluonnolliseen, joten jotkut lukijat saattavat väittää, että kauhutarinoiden alkuperä on peräisin perinteisistä teksteistä tai suusanallisista tarinoista. Monet kulttuurit välittivät usein tarinoita yliluonnollisista olennoista, outoja katoamisia, varoituksia moraalittomasti käyttäytyville ihmisille ja tarinoita kuolemanjälkeisestä elämästä. Kaikki kauhufiktio keskittyy tunteisiin ja ajatuksiin, jotka saavat ihmiset pelkäämään tai epämukavaksi, ja monissa tapauksissa tarinat pyörivät toivottomuuden ja synkkyyden ympärillä, josta päähenkilö ei voi paeta.