On olemassa useita kestävyysongelmia, jotka estävät käyttäytymisen massamuutoksia. Aluksi monet ihmiset eivät yksinkertaisesti ole vakuuttuneita muutoksen tarpeesta. Muut ihmiset suhtautuvat muutokseen skeptisesti, koska uudet menetelmät eivät ole todistettuja, mutta ne vaativat paljon taloudellisia investointeja. Lisäksi hallitukset voisivat toimia mallina kohti kestävää kehitystä, mutta monilta puuttuu sitoutuminen siihen.
Yksi suurimmista kestävän kehityksen kysymyksistä on massatuen saaminen. Ihmiset eivät yleensä halua muuttua pelkästään tehdäkseen asioita eri tavalla. Siksi on usein tarpeen antaa syy siirtyä kestäviin menetelmiin. Yrityksiä tehdä tätä usein estävät ristiriitaiset tiedot. Vaikka jotkut ihmiset korostavat muutoksen kipeää tarvetta, monet toiset väittävät, että yliarvioituihin tai olemattomiin ongelmiin kehitetään kestäviä ratkaisuja.
Toinen syy siihen, että joukkotukea on vaikea saada, on se, että kestävyys keskittyy usein ongelmiin, joita ei ole vielä ilmennyt. Yleensä on vaikeampaa saada ihmiset ryhtymään ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin kuin saada heidät toimimaan nykyisen ongelman ratkaisemiseksi. Se, että monet kestävien menetelmien edistäjien esittämistä huolenaiheista käsittelevät kaukaisessa tulevaisuudessa ilmeneviä ongelmia, vain pahentaa vaikeutta.
Jopa silloin, kun tukea on riittävästi, erilaisille elämän-, työskentely- ja viihdetavoille siirtymisestä aiheutuvat kulut herättävät monia kestävyyskysymyksiä. Monet kestävistä ratkaisuista vaativat suuria muutoksia. Jos esimerkiksi koko yhteisö joutuisi vaihtamaan uuteen kestävään lämmitysmenetelmään, se vaikuttaisi kaikkiin yhteiskunnan tasoihin. Tämä koskee henkilöä, jonka on ostettava uusia lämmityslaitteita, energiayhtiötä, jonka on investoitava uuteen tuotanto- ja toimitusinfrastruktuuriin, sekä hallitusta, jonka on myös investoitava ja säänneltävä uutta teollisuutta.
Toinen kestävyyskysymys on siihen liittyvän teknologian uusiutuminen ja puute. Jotta ihmiset voivat muuttaa elämäntapojaan, he tarvitsevat vaihtoehtoja. Monissa tapauksissa vaihtoehdoista keskustellaan. On vähän tai ei lainkaan perusteita uskoa, että tietty ratkaisu toimii tai on yhtä hyvä kuin edellinen menetelmä, ja monet ihmiset eivät ole halukkaita ottamaan riskiä. Lisäksi tietyt ongelmat voidaan tunnistaa, mutta usein ei ole tekniikkaa kestävän ratkaisun tueksi.
Hallituksen sitoutumisen puute tuo myös esiin kestävyyskysymyksiä. Järjestetään lukuisia konferensseja ja huippukokouksia, joissa hallituksen johtajat tunnustavat ongelmat ja sopivat tietyistä ehdotetuista ratkaisuista. Näiden tapahtumien jälkeen sopimuksia ei kuitenkaan panna täytäntöön, joten todellisia muutoksia ei tehdä.