Valtion lait ja asetukset ovat kosteikkojen suojelun ensisijaisia lähteitä. Niihin kuuluu kaikkea Yhdysvaltain puhtaan veden laista ohjelmiin, joissa ostetaan kosteikkoa yksityisomistajilta yleisön koulutukseen. Ennen tällaisten ympäristölainsäädännön voimaantuloa monet kosteikot tuhoutuivat, kun taas vielä useammat olivat vaarassa. Kosteikkojen suojelua koskevat määräykset ovat tyypillisesti peräisin liittovaltion, osavaltion ja paikalliselta lainkäyttöalueelta ja niiden hallintoelimiltä.
Yksi yleisimmistä kosteikkojen suojeluohjelmista tuli Yhdysvaltain hallituksen antamasta puhtaan veden laista. Kaiken kaikkiaan tämä lainsäädäntö on suunniteltu suojaamaan kaikkia Yhdysvaltojen vesistöjä, mutta se sisältää myös päätöksiä, jotka koskevat erityisesti kosteikkoja. Yksi kosteikkoihin liittyvistä puhtaan veden lain tärkeimmistä näkökohdista on määräykset, joilla varmistetaan, että näille alueille tyhjenevät sivujoet on tutkittava sen perusteella, miten ne voivat vaikuttaa vastaanottaviin vesistöihin. Joissakin tapauksissa puron tai puron hyväksyttävä saastumisaste niiden alkupisteessä voi lopulta olla tuhoisa kosteikkoekosysteemille. Tämäntyyppinen ”kokonaiskuva” -lainsäädäntö auttaa suojaamaan suot ja kosteikot saapuvalta pilaantumiselta.
Toinen hallituksen tukema kosteikkojen suojelu johtuu maanomistajille tarjotuista kannustimista joko lahjoittaa tai myydä kosteikkoja hallituksille tai yksityisille ympäristöohjelmille. Osana näitä ohjelmia kosteikkojen käyttöä ja ekosysteemejä voidaan seurata tarkemmin. Kosteikon suorasta myynnistä suojelutoimistolle saatavan rahallisen voiton lisäksi maanomistajille tarjotaan usein houkuttelevia verovähennyksiä. Toinen kannustintyyppi on märkäalueiden yksityisen omistajan nimeäminen oman kiinteistönsä hallituksen hoitajaksi. Työskennellessään valtion virastojen kanssa kosteikkojensa suojelun varmistamiseksi maanomistaja voi saada valtionavustuksia kiinteistön suojelemiseksi ja parantamiseksi säilyttäen silti omistuksensa.
Monissa tapauksissa hallituksille tai yksityisille ympäristövirastoille myydyistä kosteikoista tulee suojeltuja alueita. Niistä voi tulla osa liittovaltion tai osavaltion puistojärjestelmää, villieläinten turvapaikka tai erämaa -alue. Näiden suojeltujen kosteikkojen ekosysteemejä seurataan yleensä huolellisesti, ja niiden käyttöä on tyypillisesti rajoitettu.
Liittovaltion ohjelmien ja lainsäädännön lisäksi joillakin osavaltioilla ja paikallisilla lainkäyttöalueilla on lakeja ja määräyksiä, jotka on suunniteltu paikallista kosteikkojen suojelua varten. Ne ovat yleisempiä rannikkoalueilla, joilla kosteikkoja on runsaasti. Tämäntyyppinen kosteikkojen suojelu on usein suunniteltu suojelemaan kosteikkoja, joilla voi olla maantieteelliselle alueelle ominaisia huolenaiheita ja joita ei ehkä koske laajemmat liittovaltion määräykset.
Sekä julkisen että lainvalvontahenkilöstön kouluttaminen on toinen tapa, jolla monet hallitukset pyrkivät saavuttamaan kosteikkojen suojelun. Tähän liittyy joskus yhteisön tiedotusohjelmia ja opetusresursseja opettajille ja muille opettajille. Suurin osa näistä ohjelmista on suunniteltu auttamaan yhteisön jäseniä ymmärtämään kosteikkojen roolia ja ekosysteemien ylläpidon merkitystä.