Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenten neuvottelemat sopimukset jaetaan kolmeen laajaan ryhmään: tavaroiden myyntiä koskevat sopimukset, palvelujen tarjoamista koskevat sopimukset sekä immateriaalioikeuksien myyntiin ja vaihtoon liittyvät sopimukset. WTO on vapaaehtoinen järjestö, joka koostuu edustajista maailman merkittävimmistä kauppavalloista, kuten Kiinasta, Japanista, Yhdysvalloista ja suurimmasta osasta Eurooppaa. Sopimukset sitovat jäseniä tietyntyyppiseen toimintaan kansainvälisen kaupan alalla. Mikään sopimuksista ei kuitenkaan ole staattinen. WTO: n jäsenet kokoontuvat säännöllisesti neuvottelemaan ja muuttamaan erilaisia sopimusehtoja.
WTO: n ydin on sen sopimukset. Kun organisaatio perustettiin vuonna 1994, sen päätavoitteena oli saada maailman suurimmat kauppakumppanit pääsemään sopimukseen perustavanlaatuisista kaupankäyntisäännöistä, -politiikoista ja parhaista käytännöistä. WTO muodostui yleisten tullitariffeja ja kauppaa koskevan sopimuksen eli GATTin, Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1947 tekemän sopimuksen periaatteiden ympärille. GATTin muuttaminen oli WTO: n ensimmäinen yritys. Maailman kauppajärjestön sopimukset ovat kasvaneet sieltä.
GATT: n ohella tunnetuimmat Maailman kauppajärjestön sopimukset ovat yleinen palvelukauppasopimus (GATS) ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat (TRIPS). Yhdessä nämä kolme sopimusta muodostavat kaiken WTO-sopimuksen tekemisen selkärangan. Ne loivat myös perustan kolmelle Maailman kauppajärjestön sopimusalueelle: tavarat, palvelut ja henkinen omaisuus.
Näistä kolmesta sopimuksesta on syntynyt lähes 60 lisäsopimusta ja -muutosta. Maailman kauppajärjestön sopimusten tavaramerkkinä on sitoutuminen vapautettuun, avoimeen kauppaan ja harmonisiin suhteisiin maiden ja kauppakumppaneiden välillä. Sopimuksissa käsitellään monenlaisia aiheita, kauppatariffeista ja tuontipoikkeuksista kehitysmaiden etuoikeuksiin, maatalousoikeuksia koskeviin sopimuksiin ja rangaistuksiin maista, jotka eivät noudata sääntöjä.
Niin yksityiskohtaiset ja sääntelevät kuin Maailman kauppajärjestön sopimukset ovat kuitenkin, on tärkeää muistaa, että ne ovat juuri niitä – sopimuksia. Mailla ei ole lakisääteistä velvollisuutta noudattaa mitään määrättyjä valtuuksia, vaikka ne olisivat virallisesti sopineet WTO: n puitteissa. Vaatimustenmukaisuusriidat hoitaa tyypillisesti Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisukeskus. Jos WTO: n vapaakauppasopimuksia ei panna täytäntöön, seurauksena on yleensä seuraamus WTO -yhteisössä, mikä voi johtaa äänestys- tai neuvotteluoikeuksien peruuttamiseen tai kansalliseen poissulkemiseen tulevista sopimuksista.
Maailman kauppajärjestön sopimukset ovat WTO: n kokousten ja konferenssien tuotteita. Näitä tapahtuu eri puolilla maailmaa, tyypillisesti kahden vuoden välein. Valtuuskunnat keskustelevat, keskustelevat ja neuvottelevat eri asioista jokaisessa kokouksessa. Kaikki kokoukset eivät pääty sopimukseen eivätkä edes johda hyväksyttyihin muutoksiin olemassa oleviin sopimuksiin. Jotkut kuitenkin tekevät niin, ja juuri näiden kokousten kautta tarvittavat muutokset ja uudet käsiteltävät asiat tuodaan julkisuuteen.