Taloustieteen ala on täynnä erilaisia makrotaloudellisia malleja, jotka on suunniteltu eri tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri luokkiin kuuluu yksinkertaisia teoreettisia malleja (STM), empiirisiä ennustemalleja (EFM), dynaamisia stokastisia yleisen tasapainon (DSGE) malleja ja agenttipohjaisia laskennallisia taloustieteen malleja. STM -makrotaloudelliset mallit koostuvat yleensä yksinkertaisista kaavioista ja/tai yhtälöistä, joiden tarkoituksena on kuvata taloutta kokonaisuudessaan. EFM -mallit käyttävät pääasiassa historiallisia tietoja ja havaintoja yrittäessään ennustaa tulevia makrotaloudellisia tuloksia. DSGE: n kaltaiset mallit sisältävät kehyksiä, joilla pyritään ennustamaan talouspolitiikan muutosten vaikutuksia, kun taas ACE -mallien tavoitteena on ymmärtää makrotaloudellisia suhteita menemällä hieman yksityiskohtaisemmin mikrotalouden tasolle.
Makrotaloudelliset mallit, kuten STM, koostuvat kaavioista ja/tai yhtälöistä ja käsittävät useita muuttujia. Näitä ovat kokonaismitat, kuten bruttokansantuote (BKT) ja työttömyysaste. STM-malleihin kuuluvat sijoitussäästö- ja maksuvalmiusrahan (IS/LM) malli ja Mundell-Fleming-malli. Esimerkiksi IS/LM -mallin päätehtävänä on osoittaa, kuinka korot liittyvät tavara- ja palvelusektorin sekä rahamarkkinoiden todelliseen tuotantoon.
EFM -mallit on rakennettu hyödyntämään tilastollisia menetelmiä mahdollisten skenaarioiden ennustamiseksi. Nämä mallit käyttävät historiallisia tietoja eri makrotaloudellisten muuttujien välisen suhteen arvioimiseksi ja ymmärtämiseksi. Vaikka STM -mallit koskevat pääasiassa koko talouden kokonaismittauksia, EFM -mallit ovat joskus yksityiskohtaisia. Näin he voivat esimerkiksi tutkia tietyn alan työllisyyden ja investointien välisiä suhteita.
DSGE: n kaltaisissa malleissa on kaksi vastakkaista kehystä. Toinen tunnetaan todellisena suhdannekierrosmallina ja toinen on uusi Keynesin DSGE -malli. Todellinen suhdannekehitysmalli koostuu makrotaloudellisista malleista, jotka perustuvat teoriaan, joka väittää muun muassa, että suhdannevaihtelut johtuvat suurelta osin todellisista shokeista. Taloustieteessä nämä ovat odottamattomia ja arvaamattomia tapahtumia, joilla on joko negatiivisia tai myönteisiä vaikutuksia talouteen. Uusi Keynesin DSGE -kehys tukee malleja, jotka perustuvat pääasiassa teoriaan, jonka mukaan hallitusten ja keskuspankkien tulisi puuttua talouteen tarvittaessa taloudellisen ympäristön vakauttamiseksi.
Lopuksi ACE-malleilla yritetään hajottaa makrotaloudelliset suhteet teollisuuskeskeisempiin mikrotaloudellisiin suhteisiin. Nämä mallit tunnistavat yksittäisiä toimijoita, jotka toimivat taloudessa, kuten kotitaloudet ja yritykset. Pohjimmiltaan mallit tutkivat mainittujen aineiden välistä vuorovaikutusta. Perusmielessä, kun on tutkittu merkittävä määrä aineiden välisiä vuorovaikutuksia, yksittäiset tulokset voidaan sitten yhdistää muiden kanssa, jotta voidaan luoda kokonaistaloudellisia suhteita, joita voidaan sitten tutkia. Lisäksi useimmilla makrotaloudellisilla malleilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, joten taloustieteilijät säätelevät niitä jatkuvasti yrittäessään vahvistaa vahvuuksiaan.